Katolisen kirkon arkkipiispa ja entinen USA:n katolinen suurlähettiläs, Carlo Maria Vigano`, tekee työtä paljastaakseen katolisen kirkon niin sanotun ”syvän kirkon”, ja sen tekemät talous- ja muut rikokset. Hän piti julkisen videopuheen USA:n vaalien alla. Puheessaan hän kertoo, mikä katolisen kirkon todellinen tila on. Ei liene yllätys, että myös katolinen kirkko on joutunut mukaan, tai jopa syyllisen rooliin, tämän päivän ideologisten suuntauksien synnyttämisessä ja levittämisessä. Katolinen kirkko käyttää resursseja tukemaan maallista ja poliittista valtataistelua, ja on näin myös itse maallisen vallan kahvassa. Katolisen kirkon sisäisen muutoksen juuret, hengellisyydestä ja puhtaudesta nykypäivän epäjumalanpalvontaan ja moraaliseen rappeutumiseen, ovat vuosikymmenien takana, ja niistäkin Vigano` puheessaan kertoo.

Tässä artikkelissa litteroitu ja suomennettu puhe sekä linkki Viganon` englanninkieliseen, noin tunnin mittaiseen videopuheeseen.

Rakkaat ystävät.

Ennen kuin aloitan puheeni, antakaa minun esittää lämpimät terveiseni teille kaikille. Ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, puhun teille henkilökohtaisesti tämän videoviestin kautta, joka tuotettiin pari päivää ennen vuoden 2020 Katolinen Identiteetti -konferenssia. Kuten näette, voin erittäin hyvin. Terveyteni on erinomainen ja olen yhä vahvempi hengeltäni. Tämä on myös kiitos rukouksistanne, tuesta ja kannustuksista, joita saan teiltä ja niin monilta ystäviltä ja veljiltä ympäri maailmaa. Olemme kaikki yhteydessä rukouksessa, ja yhdessä tässä pyhässä taistelussa, jota meitä on kutsuttu taistelemaan, kukin omalla rintamallaan, kaikki kokoontuen Pyhimmän Neitsyen, Voittojen kuningattaren manttelin alle, Pyhän arkkienkeli Mikaelin suojeluksessa. Kiitän erityisesti Michael Mattia, joka ystävällisesti kutsui minut pyhällä periksiantamattomuudellaan, puhumaan teille. Uskon, että nyt minun on oikea aika antaa seuraava puhe. Puheeni aihe on ”Kuinka Vatikaanin vallankumous palvelee New World Orderia – Uutta Maailman Järjestystä”.

ELÄMME POIKKEUKSELLISTA AIKAA

Kuten jokainen meistä on todennäköisesti ymmärtänyt, löydämme itsemme keskeltä historiallista aikaa; menneisyyden tapahtumat, jotka aiemmin näyttivät olevan irrallisia, osoittautuvat nyt yksiselitteisesti olevan yhteydessä toisiinsa; sekä niitä inspiroiviin periaatteisiin, että niihin tavoitteisiin, joihin niillä pyritään. Oikeudenmukainen ja objektiivinen nykytilan tarkastelu auttaa ymmärtämään sitä täydellistä johdonmukaisuutta, joka vallitsee globaalien poliittisten puitteiden ja katolisen kirkon Uuden Maailmanjärjestyksen perustamiseksi tähtäävän roolin välillä.

Tarkemmin sanottuna, on puhuttava tuon näennäisen enemmistön roolista kirkossa, joka tosiasiallisesti on pieni, mutta erittäin voimakas, ja jonka lyhyesti sanottuna tiivistän ”syväksi kirkoksi”. Ei tietenkään ole kahta kirkkoa, se olisi mahdotonta, jumalanpilkkaa ja harhaoppia. Eikä se ainoa, todellinen Kristuksen kirkko, ole nykyäänkään epäonnistunut tehtävässään eikä harhautunut lahkoihin. Kristuksen kirkolla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa, jotka ovat viimeisten 60 vuoden aikana toteuttaneet suunnitelmaa ihmiskunnan valloittamiseksi. Katolisen hierarkian ja ”syvän kirkon” jäsenten roolien päällekkäisyys ei ole teologinen tosiasia, vaan pikemminkin historiallinen todellisuus, joka uhmaa tavanomaista luokkajakoa ja on siksi sellaisenaan analysoitava. Tiedämme, että New World Order -hanke on Freemasoneiden eli Vapaamuurareiden tyrannian julistus: Se on projekti, joka juontaa juurensa Ranskan vallankumoukseen, Valaistumisen aikakauteen, katolisten hallitsijoiden aikakauden loppuun, ja Kirkolle osoitettuun sodanjulistukseen.

Tiedämme, että New World Order -hanke on Freemasoneiden eli Vapaamuurareiden tyrannian julistus.

Voimme sanoa, että Uusi Maailmanjärjestys on vastakohta kristilliselle yhteiskunnalle, se olisi paholaisen Civitas Diabolin (Paholaisen kaupunki) toteutumista Civitas Dein (Jumalan kaupunki) vastakohtana valon ja pimeyden, hyvän ja pahan, Jumalan ja Saatanan välisessä ikuisessa taistelussa. Tässä taistelussa Jumala on asettanut Kristuksen kirkon ja erityisesti Korkeimman Pontiffin – Paavin – kathe’koniksi (”oikeaa toimintaa”, ”soveliasta toimintaa” jne) – ollen se, joka vastustaa vääryyden mysteerin ilmestymistä (2.Tess. 2: 6-7). Ja Pyhä Raamattu varoittaa meitä siitä, että Antikristuksen ilmestyessä, tämä este – kathe´kon – on lakannut olemasta. Minusta tuntuu aivan ilmeiseltä, että aikojen loppu on nyt lähestymässä silmiemme edessä, koska vääryyden mysteeri on levinnyt kaikkialle maailmaan, mahtavan kathe’kon:isen vastarinnan kadottua. Älkäämme tehkö sitä virhettä, että pidämme tämänhetkisiä tapahtumia ”normaaleina” arvioidessamme, mitä tapahtuu näille oikeudellisille, kanonisille ja sosiologisille muuttujille, jota asiaankuuluva normaalius edellyttäisi.

Näinä poikkeuksellisina aikoina – ja nykyinen kirkon kriisi on todellakin poikkeuksellinen – tapahtumat ylittävät Isiemme tunteman tavanomaisen. Poikkeuksellisina aikoina voimme kuulla Paavin pettävän uskovia; katso Chorchin Ruhtinaita, joita syytetään rikoksista, jotka muina aikoina olisivat herättäneet kauhua ja joita olisi kohdeltu ankaralla rangaistuksella; todista kirkoissamme liturgisia rituaaleja, jotka näyttävät olevan Cranmerin perverssin mielen keksintöä; katso, kuinka prelaatit ovat menetelleet tuodessaan pachamaman, epäpuhtaan epäjumalankuvan Pyhän Pietarin basilikaan; ja kuulla Kristuksen Sijaisen pyytävän epäjumalanpalvojilta anteeksi, jos katolinen uskaltaa heittää sen (epäjumalankuvan) Tiberiin. Näinä poikkeuksellisina aikoina, kuulemme juonittelijan – kardinaali Godfried Danneelsin – kertovan meille, että Johannes Paavali II:n kuoleman jälkeen, St. Gallenin mafia oli suunnitellut valitsevansa oman Pietarinsa valtaistuimelle, ja joka myöhemmin osoittautui Jorge Mario Bergoglioksi. Tämän yksimielisen ilmoituksen kuullessamme voimme olla hämmästyneitä siitä, että kardinaalit tai piispat eivät ilmaisseet suuttumustaan, ​​eivätkä ole pyytäneet totuuden tuomista valoon.

Puhun nyt TODELLISEN KIRKON PIMENNYKSESTÄ.

60 vuoden ajan, olemme todistaneen katolisen kirkon pimennystä, mikä on tapahtunut anti-kirkon toimesta, joka on vähitellen ominut Hänen nimensä, valloittanut Rooman Curian ja Hänen ministeriönsä, hiippakuntansa ja seurakuntansa, pappiskoulut ja yliopistot, konventit ja luostarit. Anti-kirkko anasti Hänen auktoriteettinsa, ja sen papit käyttävät Hänen pyhiä vaatteitaan; se käyttää Hänen arvoaan ja vaikutusvaltaansa omistaakseen aarteet, omaisuuden ja rahavarat. Aivan kuten luonnossakin, tämä pimennys ei tapahdu kerralla; siirtyen valosta pimeyteen, kuin taivaankappale joka työntää itsensä auringon ja meidän väliimme. Tämä on suhteellisen hidas, mutta väistämätön prosessi, jossa anti-kirkon kuu kulkee pitkin kiertorataansa, kunnes se menee samaan linjaan auringon kanssa, synnyttäen varjoalueen, joka ulottuu maan päälle. Löydämme itsemme nyt tästä opillisesta, moraalisesta, liturgisesta ja kurinpidollisesta varjosta. Tämä ei ole vielä täydellinen pimennys, joka tapahtuu aikojen lopussa Antikristuksen hallituskaudella. Mutta tämä on osittainen pimennys, jossa voimme nähdä auringon kruunun valaisevan kuuta ympäröivää, mustaa kiekkoa.

Kirkon nykypäivän pimennykseen johtanut prosessi alkoi epäilemättä modernismista. Anti-kirkko seurasi kiertorataansa huolimatta Magisteriumin (opeista vastaavan auktoriteetin) vakavasta paheksunnasta, joka siinä vaiheessa loisti Totuudellisessa loistossa. Mutta Vatikaanin II:n kirkolliskokouksen myötä, tämän väärän entiteetin pimeys tuli kirkkoon. Aluksi se houkutteli vain pienen osan, mutta vähitellen pimeys lisääntyi. Kuka ikinä osoittikaan aurinkoon tietämättömyydestä ja ennakkoluuloista kumpuavan fanatismin ja hillittömyyden muodossa, saaden kuun varmasti peittämään sen, häntä pidettäköön ”tuomion profeettana”. Arkkipiispa Marcel Lefebvren ja muutaman muun prelaatin tapaus vahvistaa yhtäältä näiden paimenten kaukonäköisyyden ja toisaalta vastustajiensa, jotka pelkäävät voimansa menettämistä, käyttävän kaikkea auktoriteettiaan kieltääkseen todisteet ja piilottaakseen omat todelliset aikomuksensa.

Analogiaa jatkaaksemme , voidaan sanoa, että pimennys on Uskon taivaassa harvinainen ja poikkeuksellinen ilmiö. Mutta sen kieltäminen, että pimennyksen aikana pimeys leviää – vain koska tämä ei tapahdu tavallisissa olosuhteissa – ,ei se ole merkki uskosta kirkon kyvyttömyyteen, vaan kyvyttömyyttä kuvaa pikemminkin itsepäinen todisteiden kieltäminen tai vilpillinen mieli. Pyhää kirkkoa eivät – Kristuksen lupausten mukaan – koskaan hukuta helvetin portit, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kirkko jo olisi valmiiksi siellä, tämän helvetillisen väärennöksen – antikirkon – varjojen takia. Se on tämä kuu – ei sattumaa ollenkaan – , jonka näemme Ilmestyskirjassa Naisen jalkojen alla.

Vatikaanin II:n kirkolliskokouksen myötä, tämän väärän entiteetin pimeys tuli kirkkoon.

Lainaan: ”Taivaasta ilmestyi suuri merkki: Nainen, joka oli pukeutunut Aurinkoon, kuu jalkojensa alla ja päänsä päällä kaksitoistatähtinen kruunu” (Ilm 12: 1). Nainen, jolla on Kuu jalkojensa alla, on kaiken muuttuvuuden yläpuolella, on kaiken maallisen korruption yläpuolella, on sallimuksen lain ja tämän maailman henkisen valtakunnan yläpuolella. Ja tämä johtuu siitä, että Nainen, joka kerran oli Marian Pyhimmän ja Kirkon kuva, on amicta sole, eli pukeutunut vanhurskauden aurinkoon; joka on Kristuksessa, ja joka on vapautettu kaikesta demonisesta voimasta, kun hän on osana Kristuksen muuttumattomuuden mysteerissä”, kuten Pyhä Ambrose kirjoitti. Hän pysyy mustelmattomana, jollei militanttisessa valtakunnassaan, niin varmuudella kärsimysten valtakunnan Kiirastulessa ja voitokkaissa valtakunnissaan Paratiisissa.

Pyhä Jerome muistuttaa meitä Raamatun sanoissa, että ”helvetin portit ovat syntejä ja paheita, harhaoppisten opetukset erityisesti”. Tiedämme siis, ettei edes Modernismin ja sen päivitettyjen, sovitettujen versioiden edustama ”kaikkien harhaopetuksien synteesi”, voi koskaan lopullisesti peittää Kristuksen morsiamen loistoa kuin vain lyhyeksi pimennyksen ajaksi, jonka Jumala on äärettömässä viisaudessaan sallinut, vetääkseen siitä suuremman hyödyn.

YLILUONNOLLISEN ULOTTUVUUDEN HYLKÄÄMINEN

Tässä puheessa haluan erityisesti käsitellä Vatikaanin II:n vallankumouksen ja New World Orderin – Uuden Maailmanjärjestyksen, julistamisen välistä yhteyttä. Tämän analyysin painopiste keskittyy korostamaan kirkollisen hierarkian, jopa sen korkeimman tason, sekä Kirkon yliluonnollisen ulottuvuuden ja sen eskatologisen roolin hylkäämistä. Innovaattorit, yhdessä Neuvoston kanssa, pyyhkivät pois kirkon jumalallisen alkuperän näkökulman teologiastaan, ​​ja loivat ihmisperäisen kokonaisuuden, joka on samanlainen kuin hyväntekeväisyysjärjestö.

Tämän ontologisen kumoamisen ensimmäinen seuraus oli tarve kieltää se tosiasia, että Kristuksen Morsian ei ole, eikä voi olla, muutettava asia sellaisten toimesta, jotka käyttävät ylivaltaansa Herran nimessä. Hän ei ole paavin eikä piispojen tai teologien omaisuutta, joten tällaiset ”päivitys” -yritykset alentavat hänet kaupallisen yrityksen tasolle, joka voiton hankkimiseksi uudistaa oman tarjouskirjeensä, myy ylijäämävarastonsa ja seuraa hetken muotia.

Tässä puheessa haluan erityisesti käsitellä Vatikaanin II:n vallankumouksen ja New World Orderin – Uuden Maailmanjärjestyksen, julistamisen välistä yhteyttä.

Kirkko on toisaalta yliluonnollinen ja jumalallinen todellisuus: se mukauttaa evankeliumin saarnaamistapaansa kansoille, mutta ei voi koskaan muuttaa yhdenkään IOTA:n sisältöä (Mt 5:18), eikä myöskään alentaa ylivertaista voimaansa pelkäksi sosiaalipalveluksi. Vastakkaisella puolella anti-kirkko väittää ylpeänä olevansa oikeutettu suorittamaan katsomuksellisia muutoksia. Ei ainoastaan muuttamalla tapaa, jolla oppi on selitetty, mutta myös itse oppi. Väitteleminen siitä, mitä Magisterium opettaa, on hyödytöntä. Innovaattoreiden rohkeat väitteet siitä, että heillä on oikeus itsepäisesti muuttaa uskoa modernistisen lähestymistavan mukaiseksi.

Neuvoston ensimmäinen virhe koostuu pääasiassa ylivertaisuuden puutteesta näkemyksessään – seuraus jo piilevästä, hengellisestä kriisistä – ja pyrkimyksestä luoda steriili, ihmisnäkökulman mukainen paratiisi maan päälle. Tämän lähestymistavan mukaisesti Fratelli tutti (Paavi Franciscuksen teos) näkee maallisen utopian ja sosiaalisen lunastuksen täyttymisen ihmisten veljeydessä, uskontojen välisessä pax secumonicassa ja maahanmuuttajien vastaanottamisessa.

ALEMPIARVOISUUDEN JA RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNNE

Kuten olen muissa tilanteissa kirjoittanut, Nouvelle Theólogy:n vallankumoukselliset vaatimukset löysivät hedelmällisen maaperän Neuvoston Isistä, mikä johtui vakavasta arvottomuuden tunteesta monimutkaisessa ”vis-à-vis”maailmassa. Sodan jälkeen oli aikakausi, jolloin siviili-, poliittista ja kulttuurialaa johtaneiden Freemasonien (Vapaamuurarit) vallankumous mursi katolista eliittiä, vakuuttaen sen riittämättömyydestään aikakauden haasteen edessä. Sanoen, että se on nyt väistämätöntä. Kyseenalaistamatta itseään ja uskoaan, tämä eliitti – piispoineen, teologeineen, intellektuelleineen – armotta, pisti Kirkon väistämättömän epäonnistumisen sen vakaan hierarkkisen rakenteen, ja monoliittisen oppijärjestelmän ja moraalisten oppien syyksi.

Katsellessaan Kirkon edesauttamaa ja muovaamaa Euroopan sivilisaation tappiota, eliitti ajatteli, että yhteisymmärryksen puute maailman kanssa johtui paavin myöntymättömyydestä ja pappien moraalisesta jäykkyydestä ja siitä, etteivät nämä halua tulla toimeen Zeitgeistien kanssa, ja ”avaudu”. Tämä teologinen lähestymistapa johtuu väärästä olettamuksesta, jonka mukaan kirkon ja nykyaikaisen maailman välillä voi olla liittouma, yhteinen aikomus, ystävyys. Mikään ei voi olla kauempana totuudesta, koska Jumalan ja Saatanan, Valon ja Pimeyden välisessä taistelussa, ei voi olla hengähdystaukoa.

Tämän päivän Caesar käskee meitä sulkemaan kirkot, käyttämään maskeja ja keskeyttämään juhlat pseudopandemian tekosyyllä.

Lainaan 1.Mooseksen kirjasta: ”Minä panen vihamielisyyden sinun ja naisen välille, sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; hän on iskevä pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. ” (1. Moos. 3:15). Tämä, itse Jumalan tahtoma vihamielisyys, asettaa Marian Pyhimmän – Kirkko mukaan lukien – ja muinaisen käärmeen ikuisiksi vihollisiksi keskenään. Maailmalla on oma ruhtinas (Joh. 12:31), joka on ”vihollinen” (Mt. 13:28), ”alusta asti murhaaja” ja ”valehtelija” (Joh. 8:44). Kosiskellessaan riidatonta sopimusta maailman kanssa, tarkoittaa se Saatanan ehtoihin suostumista. Tämä kumoaa ja vääristää kirkon syvimmän olemuksen, jonka tehtävänä on käännyttää mahdollisimman monta sielua Kristuksen puoleen Jumalan suuremman kunnian vuoksi, nostamatta koskaan aseita niitä vastaan jotka haluavat liittää itsensä heihin ja kadotukseen.

Puhun ”IDEM SENTIRE”:STÄ, TAI VALLANKUMOUKSESTA JA NEUVOSTOSTA.

Neuvoston Isien riittämättömyyden tunne vain lisääntyi Innovaattoreiden työn takia, koska sen teoreettiset ajatukset kohtasivat maailman vaatimusten kanssa. Nykyaikainen, vertaileva analyysi pyrkimyksestä, vahvistaa juonittelijoiden idem-sentire:a (sama tunne tai sama mieli) jokaisen vallankumouksen ideologisen elementin kautta. Jätän näiden vertailevien yksityiskohtien kuvauksen luentoni kirjalliseen versioon.

Kun tämä anti-kirkko on täysin vakiintunut katolisen kirkon täydellisessä pimennyksessä, sen johtajien (ts. anti-kirkon) auktoriteetti riippuu New World Orderin alistamisen asteesta, joka ei hyväksy minkäänlaista poikkeamista omasta uskontunnustuksestaan, ​​ja joka soveltaa armottomasti sitä dogmatismia, fanatismia ja fundamentalismia, joita monet prelaatit ja älymystöt kritisoivat niissä, jotka tänä päivänä pysyvät uskollisina Magisteriumille. Tällä tavoin syvä kirkko – deep church – voi edelleen kantaa tavaramerkkiään ”katolinen kirkko”. Mutta, se on New World Order -ajattelun orja, joka muistuttaa juutalaisia, jotka sen jälkeen kun he olivat kieltäneet Kristuksen kuninkuuden Pilatuksen edessä, orjuutettiin aikanaan siviiliviranomaisille: ”Meillä ei ole muuta kuningasta kuin keisari” (Joh. 19:15).

Miksi kirkollinen Auktoriteetti on ollut niin armoton katolisen Totuuden puolustajia kohtaan, ja samaan aikaan se on niin hirvittävän mukautuvainen kapinallisia ja harhaoppisia kohtaan.

Tämän päivän Caesar käskee meitä sulkemaan kirkot, käyttämään maskeja ja keskeyttämään juhlat pseudopandemian tekosyyllä. Kommunistinen hallinto vainoaa kiinan ​​katolilaisia, eikä maailma kuule muuta kuin hiljaisuutta Roomasta. Huomenna uusi Titus potkaisee nurin Neuvoston temppelin, ja kuljettaa sen jäännökset johonkin museoon, ja jumalallinen kosto pakanoiden käsissä on jälleen kerran saavutettu.

Puhun nyt MALTILLISEN KATOLISEN INSTRUMENTAALISESTA ROOLISTA VALLANKUMOUKSESSA.

Jotkut saattavat sanoa, että tuon kokouksen puheenjohtajana toimivat Neuvoston Isät ja Paavit eivät tienneet, mitä seurauksia heidän hyväksymillään Vatikaani II -asiakirjoilla olisi kirkon tulevaisuutta ajatellen. Jos näin oli – ts. jos heillä olisi myöhemmin ollut minkäänlaista katumusta kiireessä hyväksyttyjä, epämääräisiä tai lähellä harhaoppiä olevia tekstejä kohtaan – on vaikea ymmärtää, miksi he eivät pystyneet lopettamaan väärinkäytöksiä, korjaamaan virheitä, selventämään väärinkäsityksiä ja laiminlyöntejä. Ja ennen kaikkea on käsittämätöntä, miksi kirkollinen Auktoriteetti on ollut niin armoton katolisen Totuuden puolustajia kohtaan, ja samaan aikaan se on niin hirvittävän mukautuvainen kapinallisia ja harhaoppisia kohtaan.

Joka tapauksessa, vastuu sovittelusta kriisissä on asetettava Auktoriteetin jalkoihin, joka kollegiaalisista ja pastoraalisista vetoomuksista huolimatta, on kateellisesti vartioinut etuoikeutettujaan ja käyttänyt oikeuttaan vain yhteen suuntaan. Tämä on aina pusillus grexiä (pientä laumaa) vastaan, eikä koskaan Jumalan ja kirkon vihollisia vastaan. Hyvin harvat poikkeukset, kun Pyhä Virasto on sensuroinut harhaoppisen teologian tai vallankumouksellisen uskonnon, tarjoavat vain traagisen vahvistuksen säännölle, jota on noudatettu vuosikymmenien ajan. Puhumattakaan siitä, että monia niistä on viime aikoina korjailtu ilman minkäänlaista virheiden paikkaansapitävyyden kieltämistä, ja joita on jopa edistetty institutionaalisissa kannanotoissa Rooman Curiassa tai paavillisissa Ateneumeissa.

Sorosin globalistisen ideologian Avoin Yhteiskunta (Open Society) on niin silmiinpistävää, että se melkeinpä muodostaa avoimen uskonnollisen kontrapunktin.

Tämä on todellisuus, joka käy ilmi siitä mitä olen edellä kuvannut. Tiedämme kuitenkin, että Neuvoston progressiivisen siiven ja perinteisen katolisen siiven lisäksi Espiscopatessa on papistoa ja ihmisiä, jotka pyrkivät pitämään tasaveroisen etäisyyden kahteen ääripäähän. Puhun ns. ”Konservatiiveista”, toisin sanoen keskustalaisesta osasta kirkollista kokonaisuutta – joka päätyy ”kuljettamaan vettä” Vallankumouksellisille. Koska, samalla kun se hylkää heidän kohtuuttomuutensa, se jakaa samat arvot. ”Konservatiivien” virhe on antaa perinteiselle kielteinen merkitys ja korvata se vastakkaisella eli progressiivisuudella. Heidän aurea mediocritas (keskitien kautta) koostuu sattumanvaraisesta sijoittautumisesta, paitsi kahden pahan, myös hyveiden ja paheiden väliin. He kritisoivat pachamaman kohtuuttomuutta tai Bergaglion törkeimpiä lausuntoja, mutta eivät siedä että Neuvostoa kyseenalaistetaan, puhumattakaan luontaisesta linkistä Neuvoston syövän ja nykyisen etäpesäkkeen välillä. Vastaavuus poliittisen konsevatismin ja uskonnollisen korservatismin välillä on ”keskitien” omaksuminen, synteesi ”oikean” teesin ja ”vasemman” vastateesin välillä, Neuvoston maltillisten kannattajien suuresti vaaliman Hegelin lähestymistavan mukaan.

Nyt puhumme AVOIMESTA YHTEISKUNNASTA JA ”AVOIMESTA USKONNOSTA”

Tätä analyysia tuskin voisi päättää, lausumatta sanaakaan niin suositusta uuskielestä kirkollisessa piirissä. Perinteistä katolista sanastoa on tarkoituksellisesti muutettu ilmaisun sisällön muuttamiseksi. Sama on tapahtunut liturgiassa ja saarnaamisessa, joissa selkeä katolinen ilmaisu on korvattu epäselvyydellä ja epäsuoralla dogmaattisen totuuden kieltämisellä. Esimerkkejä on rajattomasti. Tämä ilmiö liittyy taas Vatikaani II:een, joka pyrki kehittämään ”katolisen” version maailman iskulauseista. Haluan kuitenkin korostaa, että kaikki maallisesta sanastosta lainatut ilmaisut ovat myös osa uuskieltä.

Tarkastellaanpa Bergoglion pakkomiellettä ”ulospäin suuntautuvaan kirkkoon”, jossa avoimuus on positiivinen arvo. Samalla, lainaan Fratelli tutTista: ”Elävä ja dynaaminen kansa, tulevaisuuden kansa, on jatkuvasti avoin uudelle synteesille, ja kykenee ottamaan vastaan ​​eroavaisuuksia” (numero 160). Lainaan jälleen: ”Kirkko on koti, jossa on avoimet ovet” (ibid. 276). ”Meidän on oltava seurakunta, joka palvelee, joka jättää kodin ja lähtee palvontakamareistaan, lähtee sakasteistaan, jotta voimme seurata elämää, ylläpitää toivoa, olla ykseyden merkki, rakentaa siltoja, murtaa muureja, kylvää sovinnon siemeniä” (ibid.). Suljen lainauksen.

Samoin, Sorosin globalistisen ideologian Avoin Yhteiskunta (Open Society) on niin silmiinpistävää, että se melkeinpä muodostaa avoimen uskonnollisen kontrapunktin. Ja tämä Avoin Uskonto on täysin sopusoinnussa globalismin aikomusten kanssa: poliittisista kokouksista aina ”Uuteen Humanismiin”, jotka kirkon johtajat ovat siunanneet, ja progressiivisen älymystön osallistumiseen vihreään propagandaan. Kaikki seuraa valtavirta-ajattelua, surullisena ja groteskina aikana, maailmaa miellyttääkseen.

Ihmiseksi tulleen Jumalan uskonto, on kohdannut itsestään Jumalan tekevän ihmisen uskonnon – sellainen se onkin.

Apostolin sanojen voimakas kontrasti on selkeä. Lainaan kirjeestä galatalaisille: ”Yritänkö nyt voittaa ihmisten hyväksynnän vai Jumalan hyväksynnän? Vai yritänkö miellyttää ihmisiä? Jos yrittäisin vielä miellyttää ihmisiä, en olisi Kristuksen palvelija.” (Gal 1:10). Katolinen kirkko elää Jumalan katseen alla; Se on olemassa Hänen kunniakseen ja sielujen pelastamiseksi. Anti-kirkko elää maailman katseen alla vedoten rienaavaan, ihmisen jumalaksi korottamiseen ja sielujen tuhoon.

Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen viimeisen jakson aikana, Synodin Isien edessä, nämä Paavali VI:n hämmästyttävät sanat soivat Vatikaanin basilikassa. Lainaan: ”Ihmiseksi tulleen Jumalan uskonto, on kohdannut itsestään Jumalan tekevän ihmisen uskonnon – sellainen se onkin. Ja mitä tapahtui? Oliko siellä yhteenotto, taistelu, kadotus? Olisi voinut olla, mutta ei ollut. Samarialainen vanha tarina on ollut Neuvoston hengellisyyden malli. Rajattoman myötätunnon tunne on täyttänyt kaiken sen. Inhimillisten tarpeiden tutkiminen on vienyt Neuvostomme huomion – ja nämä itselleen lunastamansa tarpeet kasvavat suhteessa maan pojan suuruuden kanssa.

Mutta me kehotamme niitä, jotka pitävät itseään moderneina humanisteina, ja jotka ovat luopuneet korkeimman todellisuuden yliaistillisista arvoista, antamaan Neuvostolle kunnianosoitus edes yhdestä ominaisuudesta, ja tunnustamaan oman uuden humanismityyppimme: me itse asiassa, me, enemmän kuin mikään muu, kunnioitamme ihmiskuntaa. ”Tämä sympatia on anti-kirkon Neuvoston ja uuden uskonnon (koska sitä se on) kuva. Anti-kirkko, joka syntyi Kirkon ja maan välisestä epäpuhtaasta unionista, taivaallisen Jerusalemin ja helvetillisen Babylonian välille. Huomaa erityisesti: ensimmäinen kerta, kun Paavi mainitsi ”uuden humanismin”, se oli Vatikaani II:n viimeisessä istunnossa. Ja tänään huomaamme, että sitä toistetaaan kuin mantraa, niiden toimesta , jotka pitävät sitä täydellisenä ja johdonmukaisena vallankumouksellisten keinojen ilmaisuna, Neuvoston mielentilana.

Kirkon asenne Covid-19:ssä osoitti, toisaalta, hierarkian alistumista valtion diktaateille vastoin Libertas Ecclesiaea, jota paavin olisi pitänyt puolustaa tiukasti.

Aina, kun otetaan huomioon Uuden maailmanjärjestyksen ja anti-kirkon välinen aikomusyhteys, meidän on pidettävä mielessä Bergoglion suunnittelema ja yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa edistämä, Globaali Koulutusalan yleissopimus. Lainaan Yhdistyneitä Kansakuntia: ”luoda muutos planeettaarisessa mittakaavassa niin, että koulutus on veljeyden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden luoja. Ja vielä kiireellisempi on tarve tänä aikana, joka on merkitty pandemialla. ” Lainaus kiinni. Katolisen koulutuksen seurakunta on tukenut tätä projektia ja levittänyt sitä kaikkiin oppilaitoksiin kirjeellä, jossa viitataan täsmällisesti samankaltaiseen perustuslakiin, Gaudiumuspes et Spes, Global Compact on Education, Globaali Koulutusalan yleissopimus. Lainaan: on ”muuntautumisprosessin ja kohtaamiskulttuurin suhde löytää myös tilaa ja merkitystä ”yhteiselle kodille” kaikkien olentojen kanssa. Koska ihmiset, aivan kuten he ovat muodostaneet yhteyden ja solidaarisuuden logiikan, työskentelevät jo ”palauttaakseen rauhallisen harmonian luojan kanssa”, ja virittämään maailman ”todellisen veljeyden tilaksi”. Lainaus kiinni.

Kuten voidaan nähdä, ideologinen viittaus on aina ja vain Vatikaani II:een, koska vasta siitä hetkestä eteenpäin, asetti anti-kirkko Jumalan paikalle ihmisen, luodun Luojan paikalle. ”Uudella humanismilla” on tietysti ympäristöllinen ja ekologinen kehys, johon on ympätty sekä ensyklika (paavin teologisia aiheita käsittelevä kiertokirje) Laudato si, että vihreä teologia: ”Amazonin kasvot omaava kirkko” vuoden 2019 piispojen Synodissa, pachamaman epäjumalallisine palvontamenoineen Rooman Sanhedrin läsnäollessa.

Anti-kirkon mukautuminen nykymaailman hallitsevan ideologian kanssa, osoittaa todellisen yhteistyön syvän valtion – deep staten – voimakkaiden edustajien kanssa.

Kirkon asenne Covid-19:ssä osoitti, toisaalta, hierarkian alistumista valtion diktaateille vastoin Libertas Ecclesiaea, jota paavin olisi pitänyt puolustaa tiukasti. Siinä esitettiin myös pandemian kaikkinaisen yliluonnollisen merkityksen kieltäminen, korvaamalla Jumalan oikeudenmukainen, ihmiskuntaa ja valtioiden lukemattomia syntejä kohtaan kohdistama raivo luonnon häiritsevämmällä, ja tuhoisammalla raivolla, joka johtui ympäristön kunnioittamisen puutteesta. Ja haluaisin korostaa, että henkilökohtaisen identiteetin omistaminen luonnolle, jolle on jo melkein lahjoitettu älyä ja tahtoa, on alkusoittoa luonnon korottamiseksi jumalaksi. Olemme jo nähneet tällaisen johdannon tästä, Pyhän Pietarin Basilikan tuhon alla.

Anti-kirkon mukautuminen nykymaailman hallitsevan ideologian kanssa, osoittaa todellisen yhteistyön syvän valtion – deep staten – voimakkaiden edustajien kanssa. Aloittaen niistä, jotka työskentelevät kohti ”kestävää kehitystä”: osallisia ovat Jorge Mario Bergoglio, Bill Gates, Jeffrey Sachs ja John Elkann, muutamia mainitakseni.

Saanen lyhyesti sanoa Yhdysvaltojen poliittisesta tilanteesta presidentinvaalien aattona. Fatelli tutti näyttää olevan Vatikaanin muodollinen hyväksyntä demokraattiselle ehdokkaalle , selkeästi vastustaen Donald Trumpia. Muutama päivä sen jälkeen, kun Francis kieltäytyi pitämästä vastaanottoa ulkoministeri Mike Pompeolle Roomassa. Tämä vahvistaa, millä puolella valon lapset ovat ja keitä pimeyden lapset ovat.

Puhun nyt ”VELJESKUNNAN” IDEOLOGISISISTA PERUSTASTA.

Aihe ”Veljeys”, Bergoglion pakkomielle, löytyy ensimmäisen kerran Nostra Aetate- ja Dignitatis- kirjeistä. Viimeisin ensyklika, Fratelli tutti, on Vapaamuurariuden manifesti, jossa huuto Liberte`, Egalite, Fraternite’ korvasi Evankeliumin, joka jättää Jumalan pois ihmisten välisen ykseyden vuoksi. Huomaa, että Bergoglio puolusti ylpeästi, näillä sanoilla Abu Dhabissa 4. helmikuuta 2019 allekirjoitettua ´Asiakirja Ihmiskunnanveljeydestä Maailmanrauhalle ja Yhdessa Elämiselle` (Document on Human Fraternity for World Peace and Living Together ). Lainaan: ”Katolisesta näkökulmasta katsottuna, asiakirja ei poikennut millimetriääkään Vatikaani II:n Neuvostosta.” Lainaus kiinni. Kardinaali Miguel Ayuso Guixot, uskontojen välisen vuoropuhelun Paavillisen neuvoston puheenjohtaja, kommentoi La Civilta Catholica:ssa. Lainaan: ”Katolisen kirkon sitoumus käydä uskontojen välistä vuoropuhelua, joka avaa tien rauhalle ja veljeydelle, on osa sen uskonnollista tehtävää ja sen juuret ovat Neuvostossa.” Lopetan lainauksen.

Jälleen kerran, Vatikaani II:n syöpä vahvistaa, että se on Bergoglion etäpesäkkeen alkuperä. Fil rouge (yhteinen lanka), joka yhdistää Neuvoston ja pachamaman kultin, kulkee myös Assisin kautta, kuten veljeni Athanasius Schneider perustellusti huomautti äskettäisessä puheessaan. Ja puhuessaan anti-kirkosta, arkkipiispa Fulton Sheen kuvailee Antikristusta – lainaan: ”Koska hänen uskontonsa tulee olemaan veljeyttä ilman Jumalan isyyttä, hän pettää jopa valitut.” Suljen lainauksen. Näyttää siltä, näemme kunnianarvoisan amerikkalaisen arkkipiispan ennustuksen toteutavan silmiemme edessä.

Alta venditan vapaamuurari -asiakirjoissa suunniteltiin 1800-luvulta lähtien vapaamuurareiden soluttautumista kirkkoon.

Siksi, ei ole yllätys, että pahamaineinen Espanjan Grand Lodge, onniteltuaan lämpimästi temppeliritariaan kisastaan Valtaistuinta kohti, on taas kerran antanut uskollisuudenvalansa Bergogliolle näillä sanoilla – lainaan: ”Paavi Franciscuksen uusin ensyklika osoittaa, kuinka pitkällä nykyinen katolinen kirkko on aiemmista asemistaan. Fratelli Tutti:ssa Paavi omaksui universaalin veljeyden, modernin vapaamuurariuden upean periaatteen. ” Lainaus kiinni. Italialaisen Grand Orienten reaktio ei eroa. Lainaan: ”Nämä ovat periaatteita, joita Vapaamuurarit ovat aina ajaneet, ja puolustaneet kohottaakseen ihmiskuntaa”. Lainaus kiinni.

Muistan, että Alta venditan vapaamuurari -asiakirjoissa suunniteltiin 1800-luvulta lähtien vapaamuurareiden soluttautumista kirkkoon. Lainaan: ”Sinä, myös, kalastat joitain ystäviä ja johdatat heidät Apostolisen Istuimen jalkojen eteen. Olette saarnanneet vallankumousta Tiarassa ja Copessa, edenneet ristin ja lipun alla, vallankumousta, joka tarvitsee vain vähän avustusta sytyttääksenne maailman neljä kulmaa tuleen.”

Puhun nyt SYISTÄ JA VAIKUTUKSISTA.

Filosofia opettaa meille, että syy vastaa aina tiettyä vaikutusta. Olemme nähneet, että Vatikaani II:n aikana toteutetuilla toimilla on ollut toivottu vaikutus. Antamalla konkreettinen antropologinen muoto, käännekohta, joka johti nykyisen anti-kirkon uskonnosta luopumiseen ja todellisen Kristuksen kirkon pimennykseen.

Meidän on siis ymmärrettävä, että jos haluamme kumota edessämme olevat vahingolliset vaikutukset, on tarpeellista ja välttämätöntä poistaa niiden aiheuttamat tekijät. Jos se on tavoitteemme, on selvää, että näiden vallankumouksellisten periaatteiden hyväksyminen – tai jopa osittainen hyväksyminen – tekisi ponnistuksistamme hyödyttömiä ja haitallisia. Siksi meidän on oltava selvillä saavutettavista tavoitteista, ja järjestettävä toiminta tavoitteidemme mukaisesti.

Antamalla konkreettinen antropologinen muoto, käännekohta, joka johti nykyisen anti-kirkon uskonnosta luopumiseen ja todellisen Kristuksen kirkon pimennykseen.

Mutta meidän kaikkien on oltava tietoisia siitä, että tässä vallanpalautustyössä mikään poikkeus periaatteista ei ole mahdollista, juuri siksi, että epäonnistuminen niiden jakamisessa estäisi mahdollisuuden menestyä. Siksi, luopukaamme kerta heitolla turhista, kunnianosoituksista Neuvoston oletettua hyvyyttä kohtaan on, Synodin Isien tahdon pettämisestä, Vatican II:n kirjaimesta ja hengestä, Magisteriumin painoarvosta – tai sen puuttumisesta sen toimissa – ja jatkuvuuden hermeettisyydestä verrattuna sen hurmokseen.

Anti-kirkko on käyttänyt tunnusta ”Ekumeeninen Neuvosto”, antaakseen valtuutuksen ja laillisen tunnustuksen vallankumoukselliselle agendalleen. Aivan kuin Begoglio, joka kutsuu Uuden maailmanjärjestyksen noudattamista koskevaa poliittista manifestiaan ”ensyklialiseksi kirjeeksi”. Vihollisen salakavaluus on eristänyt kirkon terveen osan, repinyt erilleen, kun on täytynyt valita joko se, että on tunnustettava Neuvoston asiakirjojen kumouksellinen luonne, tai vaihtoehtoisesti heidän on suljettava ne Magisterial korpusesta, ja kiellettävä todellisuus julistamalla ne epäpoliittisiksi perinteeksi, turvatakseen Magisteriumin erehtymättömyys.

´Mikä kiertää lakia, on sitä vastaan`.

Dubia edusti näiden kirkon ruhtinaiden nöyryyttämistä, mutta saattoi opilliset solmut avaamatta Rooman pappien tietoon. Bergaglio ei vastaa juuri siksi, että hän ei halua kieltää tai vahvistaa epäsuoria virheitä, näin altistamalla itsensä vaaraan, että hänet julistetaan harhaoppiseksi ja hän menettää paaviuden. Tämä sama käytäntö on Neuvostossa, jossa epäselvyydet ja epätarkan terminologian käyttö estävät oletetun virheen tuomitsemisen.

Oikeustieteilijä tietää kuitenkin hyvin, että räikeän lain rikkomisen lisäksi, voidaan rikos tehdä myös kiertämällä sitä, käyttämällä sitä pahoihin tarkoituksiin: contra legem fit, quod in fraudem legis fit. Latinaksi sanottiin, että ´mikä kiertää lakia, on sitä vastaan`.

LOPUKSI.

Ainoa tapa voittaa tämä taistelu, on palata siihen, mitä Kirkko on aina tehnyt, ja lopettaa sen tekeminen, mitä anti-kirkko meiltä tänään pyytää – se minkä tosi Kirkko on aina tuominnut. Laittakaamme Herramme Jeesus Kristus, kuningas ja ylipappi, takaisin Kirkollisen elämän keskiöön; ja sen yläpuolelle yhteisöjen, perheidemme, itsemme elämän keskiöön. Palautetaan Kruunu Neitsyt Marialle, Pyhimmälle Marialle, Kirkon Kuningattarelle ja Äidille. Palatkaamme takaisin juhlimaan perinteistä Pyhää Liturgiaa kelvollisesti, ja rukoilemaan Pyhien sanoilla, ei modernistien ja harhaoppien jaaritteluilla. Alkakaamme taas nauttia Kirkon Isien ja Mystikkojen kirjoituksia, ja heitetään tuleen modernismin ja tämän hetken sentimentalismin läpikäyneet teokset.

Tuetaan rukouksilla ja aineellisella avulla hyviä pappeja, jotka pysyvät uskollisina tosi Uskolle, ja vetäkäämme kaikki tuki niiltä, ​​jotka ovat tottuneet valheiden maailmaan. Ja ennen kaikkea – pyydän teitä Jumalan nimessä – hylkäämään se alemmuuden tunne, johon vastustajamme ovat meidät totuttaneet: Herran sodassa he eivät nöyryytä meitä – me ansaitsemme varmasti kaikki nöyryytykset syntiemme vuoksi. Ei, he nöyryyttävät Jumalaa majesteettia, ja Viattoman Karitsan Morsianta. Totuus, jonka omaksumme, ei tule meiltä, ​​vaan Jumalalta!

Ainoa tapa voittaa tämä taistelu, on palata siihen, mitä Kirkko on aina tehnyt, ja lopettaa sen tekeminen, mitä anti-kirkko meiltä tänään pyytää – se minkä tosi Kirkko on aina tuominnut.

Totuuden kieltäminen tai sen hyväksyminen, että on perusteltava itsensä kirkonvastaisten ​​harhaoppien ja virheiden edessä, ei ole nöyryyttä, vaan pelkuruutta ja yksinäisyyttä. Olkaamme Pyhien Maccabee -marttyyrien esimerkin innoittamina uuden Antiokhoksen edessä, joka pyytää meitä uhraamaan epäjumalille ja hylkäämään tosi Jumalan. Vastatkaamme Herralle rukouksella: ”Joten nyt, taivasten Valtias, lähetä hyvä enkeli levittämään kauhua ja vapinaa eteemme. Käsivartesi voimalla lyötäköön nämä pilkkaajat, jotka tulevat sinun pyhää kansaasi vastaan, maahan. ”(2. Mac 15:23).

Haluan lopettaa tämänpäiväisen puheeni henkilökohtaisella muistolla.

Kun olin Apostolinen Nuntius Nigeriassa, opin suurenmoisesta kansanperinteestä, joka syntyi Biafran kauheassa sodassa ja joka jatkuu tähän päivään asti. Osallistuin siihen henkilökohtaisesti pastoraalivierailullani Onitshan arkkihiippakunnassa, ja se vaikutti minuun voimakkaasti.

Perinne – nimeltään ”Block Rosary Children” – koostuu tuhansien lasten – jopa hyvin nuorten – kokoamisesta kussakin kylässä tai naapurustossa Pyhän rukousnauhan lukemiseen, rauhan pyytämiseksi – jokaisella lapsella on puinen puun palanen, kuin minialttari, jossa on Neitsyen kuva ja pieni kynttilä.

Näinä edeltävinä päivinä, ennen 3. marraskuuta, kutsun kaikkia liittymään rukousnauhan ristiretkelle, Rosary Crusade:en. Se on eräänlainen Jerichon piiritys, ei seitsemällä pappien soittamilla ja oinaan sarvista tehdyillä trumpeteilla, vaan Marian Tervehdyksellä pienten ja viattomien kanssa, kaataaksemme ”deep staten” ja deep churchin”, syvän valtion ja syvän kirkon, muurit. Liittykäämme pienten kanssa ”Korttelin Ristiretkeläislapsiin”, rukoillen Aurinkoon pukeutunutta Naista, jotta Neitsyen ja Äidin Hallitus voidaan palauttaa, ja meitä vaivaava pimennys lyhenee. Siunatkoon Jumala näitä pyhiä aikomuksia.”

Videolta suomentanut LINDA K.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *