Mielipiteet. Eivät aina ole kaikilla, noin seitsemällä miljardilla maailman kansalaisella, täysin identtiset. Tai edes saman suuntaiset. Meitä suomalaisia on tässä maailmassa vain reilut viisi miljoonaa, ja silti, meillä viidellä miljoonallakin on erilaiset ajatukset huolimatta siitä, että kulttuuriperintömme ja yleisesti ottaen juuremmekin ovat ”suhteellisen samaa maata”.

Mutta tämänhän kaikki tietävätkin. Tai ainakin luulen niin. Mutta voi olla myös toisin. Tietävätkö? Tiedättekö? Tiedättekö, että meitä suomalaisia on yli viisi miljoonaa, täysin omanlaiset ajatukset omaavaa persoonaa. Emme ole yhtä ja samaa ”aivomassaa”, josta on ammennettu jokaiselle samalla kauhalla. Ehei. Viisi miljoonaa täysin erilaista ja omanlaista ”aivoseosta”, jokaiselle omansa. Ihan niin kuin olemme kaikki enemmän tai vähemmän erinäköisiäkin. Ajattelemme eri tavoin ja meillä on omat mielipiteet erinäisistä asioista. Ja tämä on hyväksyttävää. Vai onko?

Viimeistään tämä vuosi on osoittanut, että itseasiassa mielipiteenvapaus ei Suomessakaan ole itsestäänselvyys, ja erilaisin näkemyksin maailmaa tutkaileva on tämän päivän lainsuojaton, yksinäinen susi, ”vapaan panettelun kohde” . ”Kaikille muille” vähemmistöryhmille löytyy jopa omat poliittiset ohjausryhmänsä, mutta on yksi ryhmä, joka on vailla suojaa: toisinajattelijat, eli valtavirta-ajattelun vastaisesti ajattelevat. Olipa se toisenlainen ajatus mitä tahansa ja mihin vain liittyvää, positiivista tai negatiivista, ehkä jotain muutosta ajavaa, se on VÄÄRIN JA SIITÄ VOI RANGAISTA.

On vihapuhepoliisia ja kaiken maailman ”sivustojen siivoajia” ja vähän väliä joku tekee jostakusta ja tämän esittämistä mielipiteistä ja niiden julkituomisesta ilmiannon, ja jo taas käräjöidään veronmaksajien rahoilla – hyvällä tuurilla asian yli päästään ”omissa ryhmissä keittiöpsykologian” avulla. Tämä kaikki on niin tuttua, suorastaan arkipäiväistä. Mutta, itseasiassa pahempaa on se, että tavallisuudesta poikkeavia mielipiteitä esille tuovia kohtaan aloitetaan toisinaan jopa yltiömäiset mittasuhteet saava mustamaalauskampanjointi, jonka motiivi on vain ja ainoastaan hiljentää ihmisiä. Tukkia eritavoin ajattelevien – ja puhuvien- suut. Ja tehdä selväksi, että ken uskaltautuu tekemään näin, sen hukka perii.

Sanotaan: ”Tämä ei ole oikea foorumi esittää tuollaisia asoita ja mielipiteitä. Tuollaisille asioille on ihan omat foorumit ja mielipiteitäsikin voisit siistiä.” No, mikä on SE OIKEA foorumi? Ja miksi mielipide on sellainen, että se pitää siistiä tai sensuroida? Kaikki loukkaantuvat jostain, esitettiin se millä foorumilla tahansa tai miten ”siistityssä” muodossa tahansa. Onko loukkaantuminen epänormaalia? Ei, se on luonnollinen reaktio, jonka voi käsitellä ja siirtyä eteenpäin jäämättä vatvomaan mennyttä. Toisinajattelijat ovat kouliintuneita – joskaan eivät tunteettomia hekään- kestämään kaikenlaista paheksuntaa ja solvaamista, ja se on varsin mielenkiintoinen ilmiö. Mielenkiintoisempi, kuin kuuluisa QAnon. Onkohan kukaan QAnoneita tutkinut koskaan miettinyt, miksi tälläiset, outoja asoita ja mielipiteitä esille tuovat toisinajattelijat, eivät koskaan verisesti loukkaannu panettelusta, vaan jatkavat oman asiansa esille tuomista ja elämäänsä? Siinäpä olisi QAnon -analysoijille uutta tutkittavaa… Enkä osaa nyt äkkiseltään itsekään vastata tähän. Täytyy varmaan tutkia asiaa. Sitäkään en tiedä, kuinka määritellään, kuka on QAnon ja kuka ei? Ehkä joku tietää.

Johdannossani olenkin nyt siinä vaiheessa, jossa viimein päästään kätevästi aasinsiltaa ITSE ASIAAN. Elikkä QAnoniin, tuohon paljon parjattuun ”terroristijärjestöön”, joka on kuulemma uhka maailmanrauhalle, järjestykselle ja turvallisuudelle, sivistykselle ja tieteelle ja kaikelle mahdolliselle.

No, asiahan ei ole tietenkään noin. Asia on niin, että QAnon on uhka vain ”parkkiintuneelle, harmaantuneelle, pysähtyneelle, globalismia pursuavalle, vasemmistolaiselle” valtavirta-ajattelulle, tai valtavirta-ajattelijoille – tuliko tuossa nyt kaikki mainittua? Niin. Näin yksinkertaista. Miksi se koetaan uhkana, siksikö että se tuo esiin jotain sellaista, mitä teevee tai radio tai paperinen tai yleensä edes digitaalinen media ei kerro? Ja se mitä se tuo esille, voi johtaa siihen, että yhä useampi kiinnostuu kuulemastaan, josta ei ole koskaan aiemmin kuullut ja tämä oudosti ja ”väärin” ajattelevien joukko vain kasvaa, eivätkä ajatuspoliisit pysy enää perässä sensuroimassa ”väärää” tietoa ja ”vääriä” mielipiteitä?

Ihmisen selviytymiskeino on loputon uteliaisuus ja kyky asettaa ajatuksensa uuteen järjestykseen ja sovittaa uusi tieto aiempien tietojen joukkoon ja koota yksittäisten ajatusten paloista kokonainen palapeli. Ehkä QAnonit muodostuvat ihmisistä, joilla tämä ominaisuus on erittäin vahva. En tiedä. En ole ehtinyt analysoida sen kummemmin QAnonien ajatusmaailmaa, aivojen rakennetta ja ajatuksen juoksua.

Mutta tiedättekös mistä tämä QAnon on saanut alkunsa? Minun ei sitä tarvitse kertoa, koska alla artikkelissa, jonka suomensin parhaan kykyni mukaan, Georgian yliopiston historiantutkimuksen apulaisprofessori Stephen Mihm on tutkinut asiaa, ja haluaa jakaa tämän mullistavan tiedon kaikkien kanssa.

Jotkut QAnonia tutkineet ovat tulleet siihen tulokseen, että QAnon on nykypäivän ilmiö, ja tämä epäilevä suhtautuminen ja kummallinen ajattelutapa, hirvittävine syytöksineen maailman valtaeliittiä kohtaan, liittyvät jollain lailla presidentti Donald Trumpin ja hänen aiemman presidenttikilpavastustajansa Hillary Clintonin vaalimittelöön vuonna 2016. Liittyyhän se siihenkin, mutta kaikki epäilyt, juonet, kampittaminen, salaliitot, ne ovat suhteellisen arkipäiväisiä asioita Usassa. Olleet jo vuosisatojen ajan. Tiesittekö, että poliittisia salaliittoteoriapuolueitakin on ollut olemassa? Ai ette? Noh, niitä on ollut, suurin piirtein yhtä kauan, kuin poliittisia puolueitakin on ollut, tykkäsitte tai ette. Pitemmittä puheitta, seuraavassa QAnonin esi-isät, olkaa hyvät (syventymättä nyt siihen, mikä on totuus kaiken teorioinnin takana ja mikä ei):

´Puolue nimeltä QAnon? Se ei ole salaliittoteoriaa.

By Stephen Mihm
https://www.bloomberg.com/opinion/authors/AP8wRWjVDoM/stephen-mihm
September 17, 2020 , 10.45 AM EDT

Georgian yliopiston historiantutkimuksen apulaisprofessori, Stephen Mihm, on Bloomberg Opinionin toimittaja.

On viehättävää tarkastella QAnonin nousua Amerikan demokratian uhkaajana- varsinkin, kun siihen uskova on itsevarmasti voittamassa paikkaa edustajainhuoneeseen. Mutta, historia antaa ymmärtää, että salaliittoperustaiset liikkeet ovat olleet osa Yhdysvaltojen demokratiaa kansakunnan perustamisesta saakka.

Kauan ennen kuin modernit Republikaani- ja Demokraattipuolueet tarttuivat valtaan, muiden suosio nousi ja laski. Välissä pienemmät vaihtoehtoliikkeet nousivat jyrkästi, ja usein ne sisälsivät melko outoja salaliittoja. Lopulta, kuitenkaan, menneisyyden QAnon ei ottanut haltuunsa valtavirtapuolueita. Pikemminkin niiden pääsy vallan saleihin johti siihen, että muut valtavirtapuolueet sulattivat ne itseensä – ​​tai vaihtoehtoisesti syrjäyttivät.

Historioitsija Richard Hofstadter oli yksi ensimmäisistä, joka korosti ”paranoidisen” politiikan merkitystä, nykyisin jo kuuluisassa esseessään vuonna 1964. Hänen mukaansa tällaiset salaliitot poikkeuksetta pitävät sisällään ajatuksen siitä, että salainen eliittisisäpiiriläisten salaseura aikoo turmella ja tuhota kansakunnan. QAnonin saatanalliset pedofiilit, jotka työskentelevät ”syvän valtion” sisällä, ovat täysin tämän perinteen mukaisia.

Konspiratorinen ajattelu sai ensimmäisen kerran kannatusta Yhdysvaltain politiikassa 1790-luvun lopulla, kun New Englander -federalistit, heidän valtansa vähentyessä, tulivat vakuuttuneiksi siitä, että Illuminatin jäsenet, joiden pääkonttori sijaitsi Euroopassa, aikovat tuhota uuden kansakunnan tunnusomaisella maallisuudellaan. Outo, federalistipoliitikoista ja seurakunnan saarnaajista muodostunut liittouma alkoi yhteistyöhön varoittaakseen asiasta.

Salaliittoliikkeet päätyvät vallan saleihin. Ja sitten ne sulautuvat muun joukkoon.

Jotkut federalistiset tosi uskovaiset olivat sitä mieltä, että Thomas Jefferson, joka tulisi haastamaan John Adamsin presidenttikisassa, oli amerikkalaisen Illuminatin johtaja ja antikristuksen ruumiillistuma.

Pastori Timothy Dwight, joka oli epäilemättä kaikkein näkyvin Federalisteihin liittyvä pastori, johdatti joukkojaan kuuluisassa saarnassaan. ”Pitäisikö meidän, veljeni, tulla osalliseksi näistä synneistä?” hän kysyi seurakunnaltaan vuonna 1798. ”Esittelemmekö heidät hallituksellemme, kouluillemme, perheillemme? Joutuvatko poikamme Voltairen rankaisemiksi … tai tyttäremme Illuminatin sivuvaimoiksi? ”

Tämä varhainen liike kuitenkin hiipui nopeasti – samoin kävi Federalistiselle puolueelle. Jeffersonin voitto vuonna 1800 ennakoi federalistien kuoleman seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. Mutta salaliittoajattelu ei sitä vastoin kadonnut.

1820-luvulla Yhdysvalloissa oli jäljellä enää vain yksi suuri poliittinen puolue, Demokraattiset Republikaanit. Heikko yksimielisyys purkautui vuosikymmenen aikana ja laukaisi uuden vainoharhan aallon.

Tuohon aikaan, useat maan poliittisen eliitin jäsenistä kuuluivat Freemasoneihin, suomeksi vapaamuurareihin, veljelliseen lahkoon, joka kukoisti monissa maissa. Tämän yhteisön jäsenyyteen liittyi salamyhkäisyyttä, ja sen korkeatasoiset Vapaamuurarit ansaitsivat titteleitä, kuten ”mestari” ja ”ylipappi”. Tämä oli ”deep state” (”varjohallitus”) noin vuonna 1826, täydennettynä julkkiskapinallisella – kuten tämän päivän Q — nimeltä William Morgan.

Entinen Vapaamuurari , ja vapaamuurareiden ”salaista seuraa” kritisoinut Morgan pidätettiin, ja hän katosi nopeasti. Vaikka kukaan ei koskaan löytänyt ruumista, Vapaamuurareita vastaan ​​tehty vastaisku oli raivokas. Ennen pitkää syntyi kokonainen poliittinen puolue, joka omistautui paljastamaan salaseuran tekemiä vääryyksiä: The Anti-Masonic Party, suomeksi Vapaamuurareiden vastainen puolue.

Kuten yksi historioitsija on tästä liikkeestä kirjoittanut, ”Vapaamuurarien salamyhkäisyydestä tuli synonyymi pimeydelle, synnille, moraalittomuudelle, hillittömyydelle, maanpetokselle ja Saatanan työlle”. Tai kuten eräs Vapaamuurareita vastustanut poliitikko sanoi, vapaamuurarius houkutteli ihmisiä alas ”portaille, jotka johtavat helvetin portille; kadotuksen poluille; korruptoituneisiin, ateistisiin ja vääräuskoisiin kokoontumisiin ”.

”QAnonin väitteet kuulostavat hyvin pitkälle samalta kuin aikaisempien salaliittoliikkeidenkin.”

Ja siltikään tämä ei johtanut tasavallan loppuun, siiihen aikaan sen neljännellä vuosikymmenellä. Sen sijaan, Vapaamuurareiden vastainen puolue vakiintui poliittiseksi voimaksi, asettuen käsittelemään sellaisia avainkysymyksiä – jotka olivat kaukana alkuperäisestä sen pakkomielteestä – kuin korkeampia tullimaksuja.

Vapaamuurareiden vastaisen puolueen jäsen voitti Vermontin kuvernööriuden vuonna 1831; yhteensä vapaamuurarit lähettivät 40 henkilöä kongressiin ja monta muuta valtion lainsäätäjäelimiin. Juuri perustettu Whig-puolue, joka 1830 -luvulta lähtien kilpaili Demokraattien kanssa valta- asemasta, sulatti Vapaamuurareiden vastaisen puolueen suurelta osin itseensä.

Kuitenkin,1840-luvulle mentäessä, yhä monimutkaisemmat salaliittoteoriat yhdistettiin nopeasti vastaukseksi katolisten maahanmuuttajien tulviin. Väitetty paavin juoni Amerikan tuhoamiseksi sai aikaan tutummankuuloisia ”muistelmia”, kuin vain sen yhden joka kertoo Vapaamuurareista.

Näihin (muistelmiin) sisältyi myydyimpiä kirjoja, kuten “Maria Monkin kauheat paljastukset”, jonka oletettavasti on kirjoittanut luostarista paennut nunna. Se maalasi sensaatiomaista hillittömyyden muotokuvaa, johon sisältyi seksuaalista poikkeavuutta, lapsenmurhaa sekä salaisia ja kumouksellisia juonia. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1836, ja se laukaisi samanlaisten paljastusten tulvan lehtiotsikoineen kuten ”Paavin paljastetut salaisuudet”.

Jotkut syntyperäiset protestantit, peläten paavinuskoisten sekaantumista, loivat yhdessä salaisen yhteisön kansainvälistä katolista vaikutusta torjumaan. ”The Order of the Star-Spangled Banner” – nimisestä salaseurasta (Tähtikoristeisten lippujen veljeskunta) muodostui pian virallinen poliittinen puolue nimeltään Know Nothings, viitaten jäsentensä salaisen luonteenlaadun suuntaan.

Kuten Anti-Masonistit, Know Nothing syntyi myös suurten poliittisten puolueiden uudelleenjärjestäytymisen hetkellä: Whig-puolue oli hiipumassa. Itse asiassa suurin osa Know Nothingseista liittyi lopulta uuteen poliittiseen puolueeseen 1850-luvun puoliväliin mennessä. He kutsuivat itseään republikaaneiksi.

Vuonna 1891 perustettu Populistipuolue oli vakavasti otettava poliittinen järjestö. Vaikka ensisijaisesti sen jäsenet eivät saarnanneetkaan salaliitoista, jotkut sen jäsenistä omaksuivat muun muassa uskomuksen, että kansainvälisten pankkiirien – tyypillisesti juutalaisten – salaseura manipuloi tapahtumia omien tarpeidensa mukaisesti. Populistit auttoivat tekemään sellaisista teoksista, kuin ”Seitsemän taloudellista salaliittoa, jotka ovat orjuuttaneet amerikkalaisia”, bestsellereitä. Vaikka puolue hiipui pois, useat sen jäsenistä löysivät kodin yhä progressiivisemmasta Demokraattisesta puolueesta.

Vuonna 1958 makeispohatta Robert Welch perusti John Birch Societyn; ryhmän, joka ennakoi suurelta osin QAnonin maailmankuvaa.

Useimmat ihmiset liittävät John Birch Societyn ympäripyöreästi antikommunismiin. Todellisuudessa, Welch ja hänen yhteisönsä tarjosivat kuitenkin paljon laajemman, kaiken kattavan näkemyksen maailmanlaajuisesta salaliitosta kauan ennen kommunistien saapumista. Kirjoituksissaan Welch jäljitti kollektivistisen salaliittoilun juuret taaksepäin – arvasitkin – Illuminatiin.

Welchin mukaan, tämä kaikkivaltias salaseura, jonka hämärä, salainen sisäpiiri – Welch kutsui sitä nimellä ”INSIDERS”,yleensä isoilla kirjaimilla – oli luonut, oli takana historiallisissa, vedenjakajina toimineissa tapahtumissa aina Ranskan vallankumouksesta Neuvostoliiton perustamiseen. Welchin mukaan, kommunismi oli ainoastaan ”täydellisen salaliiton työkalu”, jolla pyrittiin luomaan kansainvälinen ”yhden maailman hallitus”.

Amerikkalaisessa historiassa salaliittoteorioiden tulkitsemisella on tapana muuttua päätöksenteoksi.

Welchin henkeäsalpaava kertomus tästä ”saatanallisesta ohjelmasta” piti sisällään sen, että valtavirran poliitikot ja armeijan johtajat olivat joko mestarillisesta suunnitelmasta tietämättömiä nukkeja, tai taustalla olevan salaliiton armottomia edustajia. Welch kyseenalaisti johtajia, kuten kenraali George Marshallia ja Dwight Eisenhoweria, joita hän piti ”kommunistiselle salaliitolle omistautuneina, sen tietoisina edustajina”. Mikään, hän varoitti seuraajiaan, ei ollut sitä miltä näytti; ulkonäkö voi pettää.

Eliittiin kuulumattomat republikaanit, joista monet ovat senaattori Joseph McCarthyn kommunistisen salaliiton vastaisen ristiretken veteraaneja, kerääntyivät Welchin järjestöön. Satoja paikallisia yksiköitä syntyi ympäri maata. Huippuhetkenään, siihen kuului ainakin 100 000 jäsentä, ja se pyöritti 400 kirjakauppaa, jotka myivät Welchin manifestia, nimeltään ” The Blue Book” (Sininen kirja) sekä yhteisön muita julkaisuja.

Republikaaneilla oli vaikeahko suhde John Birch -yhdistykseen: he sulattivat yhdistyksen temput, mutta olivat tietoisia siitä, että tekemällä niin he maalaisivat puoleestaan kuvaa ääriliikkeenä. Puolueen pää-älykkö, William F. Buckley, joutui syrjäyttämään Bircherit. 1960-luvun alussa hän kirjoitti sarjan artikkeleita näköalapaikallaan National Review -lehden toimittajana, ja hyökkäsi ryhmää vastaan, sen harjoittaman ​​”vainoharhaisen ja epäpatrioottisen ajattelun” levittämisestä.

Kampanja onnistui, ja John Birch -yhdistyksen vaikutusvalta hiipui. Mutta, yhdistyksen syrjäyttäminen oli palvelus republikaanipuolueen mittavammalle uudelleenbrändäykselle, mikä lisääntyi Barry Goldwaterin hävittyä äänivyöryssä Lyndon B.Johnsonille vuonna 1964. Tämä työ lopulta työsi Richard Nixonin, ja myöhemmin Ronald Reaganin, Valkoiseen taloon.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, olemme seuraamassa republikaanipuolueen inkarnaation kuolemaa ja QAnonin nousua.

Kaikki tutut ainesosat ovat olemassa: fantasiat siitä, että maailmaa hallitsevat salaiset sisäpiiriryhmät, jotka ovat maallisuuden ja itse Saatanan edustajia, ja että nämä ovat seksuaalisesti poikkeavia ja jääräpäisesti tuhoamassa kansakuntaa. Lisää tähän QAnonin omaksuma nativismi ja antisemitismi, niin saat kattauksen salaliittoteorioita, jotka on tarjoiltu hyväuskoisille.

Voiko poliittinen järjestelmämme kesyttää tämän hulluuden? Jos historiasta on oppaaksi, on syytä olla optimistinen. Mutta yksi asia on hyvä pitää mielessä, ja se on se, että tämä voi olla erittäin pitkän vedon alku.`

Konspiraattoriset mielipiteet :LINDA K.
Artikkelin suomennos: LINDA.K

Lue lisää:
Wikipedia: William Morgan, anti-Mason

John Quincy Adams Scathing Anti-Masonic Letter After the Murder of a Prominent Anti-Mason Who Threatened to Reveal their Secrets

LÄHDE: Bloomberg.com/opinion/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *