Yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan Unioni ovat siirtymässä erosopimusneuvottelujen ”loppuvaiheeseen”. Boris Johnsonin mukaan, vapaakauppasopimus on tehtävä 15. lokakuuta mennessä, muuten Yhdistynyt kuningaskunta ”siirtyy eteenpäin”.

Millaisia argumentteja, puolesta ja vastaan, esitettiin ennen Brexitiä? Millaisia mielipiteitä kansalaisilla oli talouteen, maahanmuuttoon, työpaikkoihin ja turvallisuuteen liittyen? Entäpä itsenäisyys ja kaupankäyntimahdollisuudet? EU:n huonot ja hyvät puolet yleisissä kysymyksissä ovat yllättävän samanlaiset halki Euroopan. Lukiessaan brittien esille nostamia huomiota, on helppo huomata, että samoja ajatuksia EU -eroon, eli FiXitiin, liittyen pohditaan Suomessakin.

Artikkelissa historiikki Yhdistyneiden kuningaskuntien, tuttavallisemmin Iso-Britannian, Brexit -taipaleen dramaattisistakin käännekohdista, ja lopussa mielenkiintoinen osio koskien debattia, jota puolesta ja vastaan -puolet ovat käyneet. Brexit on jo totta, ja viimeiset neuvottelut käynnissä. Oli miten oli, UK on lopulta voittaja, ja EU joutuu joko hyväksymään Brittien suunnitelmat, tai kärsimään karvaan tappion. UK:n tulevat kauppakumppanit muuallla maailmassa sekä omassa saarivaltioiden ryppäässään, ´neljän kotimaan alueella`, takaavat sille ja sen kansalaisille riittävästi vaurautta (toim.huom.).

Brittiläiset ratkaisivat 23. kesäkuuta 2016 kysymyksen, joka oli jyllännyt Yhdistyneen kuningaskunnan politiikan pinnan alla sukupolven ajan: pitäisikö maan pysyä Euroopan unionissa – vai lähteä, ja lopettaa 40-vuotinen jäsenyys ja jatkaa yksin?

Siltä näytti, ​​kun vajaat 52% äänestäjistä valitsi Brexitin. Nyt kuitenkin, vuosia äänestyksen jälkeen, mentäessä syvälle lähtöprosessiin, argumentointi koskien EU:sta lähtemisen etuja ja haittoja sekä sitä, mitä Brexit merkitsee Yhdistyneelle kuningaskunnalle, jatkuu.

Kuinka me päädyimme tähän?

Vuonna 2015, Konservatiivien vaalivoitto toimeenpani annetun lupauksen järjestää kansanäänestys Yhdistyneen kuningaskunnan EU: n jäsenyydestä.

David Cameron antoi lupauksensa aikana, jolloin hän oli euroskeptisten ”takapenkkiläisten” painostuksen alla, Toryjen* menettäessä ääniä UKIP:lle**. Useimmat poliittiset kommentaattorit ovat yhtä mieltä siitä, että jos Cameronilla olisi ollut vapaat kädet, hän ei olisi halunnut järjestää kansanäänestystä.
*Tory,Konservatiivipuolue **Yhdistyneen kansakunnan itsenäisyyspuolue

Päätettyään äänestyksen järjestämisestä, Cameron lupasi kampanjoida ”sydämellään ja sielullaan” pitääkseen Britannian blokissa. Useat hänen oman kabinettinsa jäsenet kampanjoivat lähtemisen puolesta.

Huolimatta ristiriitaisista mielipidemittausten tuloksista lähestyttäessä äänestyksen päättymistä 23. kesäkuuta, useimmat kommentaattorit odottivat Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvän EU:ssa. Jopa sillä hetkellä, kun laskenta oli käynnissä, UKIP:n Nigel Farage sanoi, että näyttää siltä että ”Jääminen (EU:hun) voittaa”.

Kuitenkin, Leave -kampanja voitti, 51,9–48,1%, 1,3 miljoonan äänen erolla. Cameron ilmoitti eroavansa seuraavana päivänä.

Mitä tapahtui Theresa Mayn aikana?

Cameronin eroamisen jälkeen, Konservatiivien dramaattisessa johtajuustaistelussa, Michael Goven ja Boris Johnsonin näyttivät tuhoavansa toistensa kampanjat. Tämä tasoitti tietä entiselle sisäministerille, Theresa Maylle.

Mitä seuraavaksi tuli, oli nykyhistorian yksi kaikkein myrskyisimmistä pääministeriöistä; Mayn lähes kolme vallan vuotta, varjostettuna yhdellä ainoalla aiheella.

Tai kuten The Washington Post sanoo: ”Brexit kulutti kaiken. Se hallitsi May:n otsikoita, keskusteluja, diplomatiaa ja asialistaa. ”

Vedottuaan virallisesti EU:n 50 artiklaan maaliskuussa 2017, May käytti yli vuoden neuvotellen eurooppalaisten kollegoidensa kanssa erosopimuksesta. Sopimukseen päästiin lopulta vuoden 2018 loppupuolella.

15. tammikuuta 2019, Parlamentti hylkäsi ylivoimaisesti 585-sivuisen sopimuksen ennätyksellisellä marginaalilla, 432 – ​​202. Kaksi jatkoäänestystä samasta sopimuksesta maaliskuussa johtivat May:n kannalta vakaviin tappioihin.

”Takapenkin Toryt olivat haluttomia sille. Demokraattiset Unionistit vihasivat sitä. Oppositiossa ollut Työväenpuolue vastusti sitä ”, sanoo Yhdysvaltalainen sanomalehti. ”Brexiteerit sanoivat, että se (sopimus) pitäisi Britannian ikuisesti kahlittuina EU: hun, vasalliin, kuten Johnson sanoi. Jäämisen puolella olleet valittivat, että se aiheuttaisi liian paljon taloudellista riskiä aivan liian pienellä palkkiolla.”

Loppujen lopuksi, May:n erosopimuksen epäonnistuminen – sekä Toryjen enemmistön hylkääminen huonosti arvioiduissa pikavaaleissa kesäkuussa 2017 – oli hänen tuhonsa.
24. toukokuuta 2019 May ilmoitti virallisesti eroavansa pääministerin tehtävistä. Tunteellisessa lausunnossaan hän sanoi, että hän oli ”tehnyt parhaansa” Brexitin toteuttamiseksi, ja että hän”oli erittäin pahoillaan”, ettei hän ollut onnistunut.

Mitä Boris Johnsonin johtaessa on tapahtunut?

Seuraavissa johtajanvaaleissa, entinen ulkoministeri Johnson näytti rynnistävän voittoon, tullakseen uudeksi pääministeriksi korkean profiilin Tory -ehdokkaiden edessä – Gove, Sajid Javid ja Jeremy Hunt.

Johnson kampanjoi lupauksenaan poistua EU:sta lokakuun 31.:n jälkeen ja, erään kerran Downing Streetillä, tiukkasi edelleen, että hän mieluummin ”kuolee ojaan” kuin viivästyttää Brexitiä uudelleen.

Hän asetti Brexiteerit Kabinettiin, ja vastavuoroisesti laittoi Parlamentin tauolle. Kriitikot näkivät tämän toimenpiteenä, jolla rajoitettiin parlamentin jäsenten valtaa muokata Brexit-prosessia. Johnson taas väitti, että uuden lainsäädäntöohjelman hyväksyminen oli välttämätöntä. Korkein oikeus katsoi, että se oli laitonta.

Hallitus menetti enemmistönsä sen jälkeen, kun kansanedustaja Phillip Lee liittyi Liberaalisiin Demokraatteihin, ja 221 Parlamentin Tory -jäsentä vetäytyi, uhmaten puolueen sääntöjä, tukemaan pyrkimystä joka estäisi sopimuksettoman Berxitin.

Johnson kärsi useita tappioita alahuoneessa, mutta ensimmäinen äänestys hänen erosopimuslaistaan ​​meni läpi äänin 329/299. Parlamentti kuitenkin hylkäsi hänen nopeutetun aikataulunsa, jonka tarkoituksena oli irtisanoutua aikataulussa -takarajan ollessa Halloweenina- joten Johnson päätti runnoa äänestyksen vielä joulun alle .

28. lokakuuta, kun sopimukseton irtaantuminen oli otettu pois esityslistalta, Labour tuli tukemaan hallituksen uutta listaa jolla mahdollistettiin äänestyksen järjestäminen. Parlamentti hajotettiin sittemmin 6. marraskuuta, mikä potkaisi taistelun todellisesti käyntiin.

Johnson voitti historiallisen vaalivoiton 12. joulukuuta. Hänen uhkapelinsä pikaäänestyksen järjestämiseksi palkitsi hänelle voiton 80 äänen enemmistöllä – ollen suurin konservatiivien pääministerille, sitten Margaret Thatcherin vuoden 1987 vaalivoiton jälkeen.

Seuraavana aamuna voittopuheessaan hän sanoi, että Brexit oli ”Britannian kansan kiistaton, vastustamaton, kiistämätön päätös”, luvaten puolueensa kannattajille: ” En petä teitä.”

23. tammikuuta, EU:n erosopimus oli lopulta käynyt läpi kaikki Parlamentin vaiheet ja se sai kuninkaallisen puoltavan lausunnon. Johnsonin uusi enemmistö tarkoitti sitä, että sopimuksen läpimeno oli suhteellisen sujuvaa, ilman uusia muutoslausekkeita tai parlamentin jäsenten esittämiä lisäyksiä.

Kuusi päivää myöhemmin Euroopan parlamentti hyväksyi Brexitin erosopimuksen ylivoimaisesti, ja virallisesti Yhdistynyt kuningaskunta lähti Euroopan Unionista sen 47 – vuotisen jäsenyyden jälkeen 31. tammikuuta, kello 23.00 GMT. Downing Street huomio hetken heijastamalla taivaalle virtuaalisen Big Benin nro 10, jonka kellot soivat lähtöhetkellä.

Tämän jälkeen, Yhdistynyt kuningaskunta aloitti 11 kuukauden siirtymäkauden neuvotellakseen tulevista suhteistaan ​​Euroopan unioniin. Siirtymäkausi päättyy – ellei määräaikaa jatketa – 31. joulukuuta 2020.

Kun koronavirus iski Eurooppaan vuoden alussa, monet analyytikot olettivat, että Iso-Britannia ja EU joutuvat pidentämään vuoden lopun määräaikaa Brexitin jälkeisen kauppasopimuksen saavuttamiseksi.

Huolimatta koronasta, Johnson oli peräänantamaton, ja vakaasti kiinni vaativassa aikataulussa. Ison-Britannian ylin neuvottelija, David Frost, vakuutti kaunistelematta: ”Emme pyydä [neuvottelujen] jatkamista. Jos EU pyytää, sanomme ei. ”

Syyskuuhun tultaessa, pääministeri ilmoitti Yhdistyneen kuningaskunnan olevan siirtymässä neuvottelujen ”loppuvaiheeseen” ja kertoi EU:lle, että vapaakauppasopimus on tehtävä 15. lokakuuta mennessä. Muuten Yhdistynyt kuningaskunta ”siirtyy eteenpäin”.

Pyrkimyksenään vetäytyä joistakin vuoden 2019 lopulla tehdyn sopimuksen kohdista, Johnson esitteli sisämarkkinalain, lainsäädännön, jonka tarkoituksena on suojata esteetön kauppa neljän kotimaan* välillä. Laki, joka antaisi ministereille vallan rikkoa kansainvälistä oikeutta, otettiin vastaan ​​metelillä sekä Isossa-Britanniassa että ulkomailla, ja sekä EU ja Yhdysvallat varoittivat, että se voi vaarantaa ´Pitkän perjantain sopimuksen`.
*Four home nations; Englanti, Pohjois-Irlanti, Skotlanti ja Wales

Jotkut kommentaattorit pitivät lakiehdotusta neuvottelujen pelinavauksena, mutta EU ei ole toistaiseksi kieltäytynyt perääntymästä. EU on aloittanut oikeudelliset toimet ja vakuuttanut jatkavansa neuvotteluja läpimurron toivossa.

Keskustelut jatkuvat. Useat neuvottelujen kummallakin puolella kuitenkin pelkäävät, että mitä kauemmin neuvottelut jatkuvat, sitä todennäköisempänä pidetään sopimuksetonta tulosta.

Brexitin edut ja haitat

Kansanäänestyskampanjan aikana esitetyt väitteet käsittelivät politiikkaa, taloutta ja kansallista identiteettiä:

Jäsenmaksu

Brexiterit väittivät, että EU:sta poistuminen johtaisi välittömään kustannussäästöön, koska maa ei enää osallistu EU:n talousarvioon. Vuonna 2016 Iso-Britannia maksoi 13,1 miljardia puntaa, mutta se myös sai tukena 4,5 miljardia puntaa, totesi Full Fact, ”joten Yhdistyneen kuningaskunnan nettomaksu oli 8,5 miljardia puntaa”.

Vaikeampi oli määritellä sitä, olivatko EU -jäsenyyden taloudelliset edut, kuten vapaakauppa ja sisäiset investoinnit, ennakkomaksuja suuremmat.

Kaupankäynti

EU on sisämarkkina, jossa jäsenvaltioiden välinen tuonti ja vienti on vapautettu tullimaksuista ja muista esteistä. Palveluja, rahoituspalvelut mukaan lukien, voidaan myös tarjota rajoituksetta läpi koko mantereen. Brexitin seuraukset yrityksille, jotka hyödynsivät näitä vapauksia, olivat aina keskustelun ja spekulaation aiheita.

”Yli 50% viennistämme menee EU-maihin”, Sky News kertoi kampanjan aikana. Jäsenyys tarkoitti sitä, että ”meillä oli sananvaltaa kauppasääntöjen laatimisessa”. EU:ssa Iso-Britannia hyötyi myös EU:n ja muiden maailmanvaltojen välisistä – nyt myös Kanada ja Japani, jotka molemmat ovat tehneet vapaakauppasopimuksia EU:n kanssa sen jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta äänesti eroamisen puolesta- kauppasopimuksista.

Jäämisen puolesta äänestäneiden mukaan, EU:n ulkopuolella Yhdistynyt kuningaskunta menettää naapureiden kanssa käytävän vapaakaupan edut, ja vähentää neuvotteluvoimaansa muun maailman kanssa. Brexiterien mukaan Yhdistynyt kuningaskunta voisi kompensoida nämä haitat perustamalla omat kauppasopimukset – ja sillä että suurin osa pienistä ja keskisuurista yrityksistä, jotka eivät ole koskaan käyneet kauppaa ulkomailla, vapautettaisiin EU -jäsenyyden aiheuttamasta sääntelytaakasta.

Brexitin puolesta kampanjoivat ehdottivat useita erilaisia ​​malleja EU:n jälkeiselle kauppapolitiikalle. Esimerkiksi Boris Johnson kannattaa Kanadan vapaakauppasopimukseen perustuvaa järjestelyä: ”Luulen, että voimme päästä samanlaiseen sopimukseen kuin minkä kanadalaiset ovat tehneet ja mikä perustuu kaupan ja tullien poistamiseen”, ja meillä tulee olemaan ”hyvin, hyvin valoisa tulevaisuus”, hän sanoi.

Ennen kansanäänestystä, Nigel Farage ehdotti vieläkin tiiviimpien taloudellisten yhteyksien ylläpitämistä EU:n kanssa, kopioimalla Norjan tai Sveitsin mallia. Mutta, The Economist kirjoittaa: ”Jos Britannia liittyisi norjalaiseen klubiin, sitä sitoisivat käytännössä kaikki EU:n säädökset, mukaan lukien työaikadirektiivi ja melkein kaikki, mitä Brysselissä on tulevaisuutta ajatellen haaveiltu.” Samaan aikaan, sillä ei olisi enää mitään vaikutusta siihen mitä noissa säädöksissä sanotaan.

Farage on sittemmin rauhoittunut Norjan -mallin suhteen eikä suosi enää sopimusta – mikä johtaisi tullien käyttöönottoon, Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisesti.

Investoinnit

Eurooppalaisuuden puolesta puhujat väittivät, että Yhdistyneen kuningaskunnan asema yhtenä maailman suurimmista finanssikeskuksista heikentyisi, jos Lontoo Cityä ei enää pidettäisi yhdyskäytävänä EU:hun, Yhdysvaltojen pankkien tapaan. He sanoivat myös, että Isossa-Britanniassa sijaitsevat rahoitusyhtiöt menettäisivät ”pääsyoikeuden” työskennellä vapaasti, kaikkialla mantereella.

Business for New Europe -yrityksen mukaan, verotulot laskevat jos yritykset, jotka harjoittavat määrällisesti paljon liiketoimintaa Euroopan kanssa – etenkin pankit -, muuttavat pääkonttorinsa takaisin EU:hun. Pelkoa siitä, että autonvalmistajat voisivat vähentää tai jopa lopettaa tuotannon Isossa-Britanniassa, ellei ajoneuvoja voida enää viedä verovapaasti Eurooppaan, korostettiin BMW:n vuonna 2016 tekemässä päätelmässä. Siinä Yhdistyneen kuningaskunnan Rolls-Roycella ja Minillä työskenteleviä työntekijöitä muistutettiin ”merkittävästä edusta”, joka EU-jäsenyyden kautta on myönnetty.

Mutta Brexitin kannattajat olivat vakuuttuneita siitä, että sopimus, joka sallii jatkuvan tullittoman kaupan, tullaan takaamaan vaikka Yhdistynyt kuningaskunta poistuu sisämarkkinoilta. Britannialla oli suuri kaupan alijäämä EU:n kanssa, he sanoivat, joten on Euroopan etujen mukaista löytää kompromissi – tavaroiden ja rahoituspalvelujen osalta. Toiset ehdottivat, että Britannia voisi katkaista yhteydet Eurooppaan ja keksiä itsensä uudelleen Singaporen tyyppisenä taloutena, jossa ei ole EU: n sääntöjä.

Brexit-äänestyksen jälkeen, monet pankit ja rahoitusyhtiöt ovat perustaneet EU:hun tukikohtia, joihin siirtää osa Yhdistyneen kansakunnan henkilöstöstä – vaikkakin useimmat näyttävät todennäköisesti pitävän suurimman osan brittiläisistä toiminnoistaan. Jotkut autonvalmistajat ovat pärjänneet huonommin, mutta myös muihin kuin Brexitiin liittyvillä tekijöillä on ollut merkitystä tässä synkässä lopputulemassa.

Suvereniteetti

Brexitereille suvereniteetti nähtiin yksinkertaisena voittona: jopa kiihkeimpien EU -kannattajien piti myöntää, että EU-jäsenyys merkitsi luopumista sisäasioiden hallinnasta.

Pro- Brexit Työväenpuolueen kansanedustaja Kate Hoey sanoi tuolloin, että EU oli ”yritys korvata kansan demokraattinen valta pysyvällä hallinnolla suurten yritysten edun nimissä”. Konservatiivipuolueen oikealla puolella olevat ihmiset ovat saattaneet olla eri mieltä hänen painotuksestaan, mutta he olivat samaa mieltä siitä, että EU:n toimielimet ammensivat valtaa Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentilta. ”Lähtijöiden” mielestä, EU:sta poistuminen antaisi Britannialle mahdollisuuden perustaa itsensä uudelleen todella itsenäiseksi kansakunnaksi, jolla on yhteyksiä muuhun maailmaan.

EU:hun jäävien mielestä se johtaisi siihen, että maa luovuttaa vaikutusvaltaansa Euroopassa, kääntäen kelloa taaksepäin ja vetäytyen 2000-luvun globaaleista sähköverkoista. Heille EU-jäsenyys merkitsi arvokasta suvereniteetin vaihtoa vaikutusvaltaan: he sanoivat, että vastineeksi EU:n sääntöjen noudattamisesta, Britannialla oli paikka neuvottelupöydän äärellä, ja sen ääni vahvistui tämän seurauksena maailman näyttämöillä.

”Totuus on, että nostosillan vetäminen ylös ja EU:sta eroaminen ei lisää kansallista itsemääräämisoikeuttamme”, sanoi työväenpuolueen Hilary Benn, ennen kansanäänestystä. ”Se vain heikentäisi sitä, poistamalla voimamme vaikuttaa tapahtumiin yhä monimutkaisemmassa ja toisistaan ​​riippuvaisemmassa maailmassa.” ”Jäävien” mukaan, Yhdistyneen kuningaskunnan itsemääräämisoikeus ei myöskään olisi absoluuttista EU:n ulkopuolella: Ison-Britannian hallitusta sitoisivat edelleen Naton, YK:n ja WTO:n jäsenyys sekä erilaiset sopimukset muiden maiden kanssa.

Vaikka Brexit toisi selkeitä etuja – totesi The Economist, Yhdistynyt kuningaskunta saattaa hyvinkin löytää itsensä ”naarmuuntuneena ulkopuolisena, jolla on jossain määrin rajallinen pääsy sisämarkkinoille, melkein olematon vaikutusvalta ja vain vähän ystäviä”.

Maahanmuutto

EU:n lainsäädännön mukaan, Britannia ei voinut estää toisen jäsenvaltion kansalaista tulemasta asumaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, ja britit hyötyivät vastaavasta oikeudesta elää ja työskennellä missä tahansa muualla blokissa. Tuloksena oli valtava kasvu Iso-Britanniaan suuntautuvassa maahanmuutossa, etenkin Itä- ja Etelä-Euroopan suunnalta.

Kansallisen tilastokeskuksen (Office for National Statistics) mukaan vuonna 2016 Yhdistyneessä kuningaskunnassa työskenteli 942 000 itäeurooppalaista, romanialaista ja bulgarialaista, 791 000 länsieurooppalaista ja 2,93 miljoonaa työntekijää EU:n ulkopuolelta. Kiina ja Intia olivat suurin ulkomaisten työntekijöiden lähde Isossa-Britanniassa.

Monet EU:hun jäämisen puolesta puhuneet myönsivät, että maahanmuuttovauhti oli aiheuttanut joitain vaikeuksia asumisen ja palvelujen tarjoamisen suhteen, mutta sanoivat, että nettovaikutus oli ollut ylivoimaisesti positiivinen. Sitä vastoin, Brexiteerien mukaan Britannian pitäisi ”saada takaisin rajojensa hallinta”. Useimmat halusivat huomattavaa leikkausta maahanmuuttoon, vaikka jotkut sanoivat, että kyse oli vähemmän numeroista, kuin kansallisen suvereniteetin periaatteesta.

Työpaikat

EU:n kannattajat asettavat taloudellisen turvallisuuden viestinsä ytimeen ja väittävät, että kolme miljoonaa työpaikkaa menetettäisiin, jos Britannia äänestäisi poistumisesta. Mutta brexiteerit brändäsivät kampanjan nimeltä ”Project Fear”, jonka avulla ajoivat pois EU:n kannattajien listaamat synkät mielikuvat.

Nämä kaksi yksinkertaista kantaa, peittyivät monimutkaiseen keskusteluun, joka koski talousennusteita ja työllisyysasteita, ja jossa risteili kauppapolitiikkaa ja muuttoliikettä koskevia argumenttejä.

Otetaan esimerkiksi maahanmuutto. Vähemmän maahantulijoita merkitsisi vähemmän kilpailua työpaikoista maassa jo olevien kesken, ja mahdollisesti korkeampia palkkoja – tämän myönsi Stuart Rose, ”Pidetään Britannia Vahvempana Euroopassa ”(pro-Remain Britain Stronger in Europe) -kampanjan johtaja. ”Mutta se ei ole välttämättä hyvä asia”, Rose sanoi, koska työvoimapula ja nousevat palkkakustannukset voivat heikentää talouden kilpailukykyä ja kasvua.

Vähentynyt maahanmuutto voi myös aiheuttaa haittaa ammattitaidon puutetta Ison-Britannian työvoiman keskuuteen, sanoivat EU:n kannattajat, ja heikentää tavaroiden ja palvelujen kysyntää. Kirjoituksessaan Lontoon kauppakorkeakoululle(London School of Economy), professori Adrian Favell sanoi, että liikkumisvapauden rajoittaminen estäisi maanosan ”kirkkaimpia ja parhaimpia” tulemasta Britanniaan. Brexiterit sitä vastoin sanoivat, että Britannia voisi räätälöidä Brexitin jälkeisen maahanmuuttopolitiikkansa talouden tarpeisiin.

On edelleen epäselvää, miten Brexit vaikuttaa työmarkkinoihin. Talouskasvu on hidastunut kansanäänestyksen jälkeen, mutta työllisyys on edelleen korkea – ja mitä seuraavaksi tapahtuu, riippuu suurelta osin siitä, millaiseen kauppasuhteeseen Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii EU:n ja muun maailman kanssa ja miten ne vastaavat.

”2000-luvun alun luvut viittaavat siihen, että noin kolme miljoonaa työpaikkaa liittyy kauppaan Euroopan unionin kanssa”, Full Fact sanoo, mutta ”ne eivät sano sitä, että ovat riippuvaisia ​​Ison-Britannian EU-jäsenyydestä”. Jos kaupankäynti paunuu alas ja löysää ei löydy muualta, osa näistä työpaikoista menetetään – mutta tämä ei ole mikään loppupäätelmä.

Turvallisuus

Entinen työ- ja eläkesihteeri Iain Duncan Smith, joka kannatti Brexitiä, sanoi, että Britannia jättää ”oven auki” terrori-iskuille pysymällä EU:ssa. ”Tämä avoin raja ei salli meidän tarkastaa ja valvoa ihmisiä”, hän väitti.

Useat vanhemmat sotilashenkilöt, mukaan lukien entiset puolustusvoimien päälliköt Lord Bramall ja Jock Stirrup, väittivät päinvastoin. Kampanjan aikana julkaisemassaan kirjeessä Numero 10 he sanoivat, että EU on ”yhä tärkeämpi turvallisuutemme pilari”, varsinkin Lähi-idän epävakauden aikana ja ”nousevan venäläisen nationalismin ja aggressiivisuuden” edessä.

Tuolloin puolustusministerinä toiminut Michael Fallon sanoi, että Yhdistynyt kuningaskunta hyötyi jäsenyydestä EU:ssa sekä Natossa ja YK: ssa. ”EU:n kautta vaihdetaan rikosrekisteritietoja ja matkustajarekistereitä ja työskennellään yhdessä terrorismin torjunnassa”, hän sanoi.

Sitä vastoin, eversti Richard Kemp, entinen kansainvälisen terrorismiryhmän johtaja Cabinetissa, sanoi The Times -lehdessä, että nämä ”kriittiset kahdenväliset suhteet” jatkuisivat jäsenyydestä riippumatta, ja että olisi ”järjetöntä” ehdottaa, että EU asettamaan omat kansalaisensa tai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset suurempaan riskiin vähentämällä yhteistyötä Brexitin astuessa voimaan.

Brexit-äänestyksen jälkeen, hallitus on sanonut pyrkivänsä ylläpitämään turvallisuussuhteita EU:hun. ”Nykyisessä epävarmassa maailmassa, tarvitsemme tätä yhteistä vahvuutta enemmän kuin koskaan”, sanoi MI5: n johtaja Andrew Parker toukokuussa 2018. ”Toivon kattavaa ja kestävää sopimusta, joka torjuu esteet ja antaa ammattilaisten jatkaa työtä yhdessä . ”

Lauantaina 28.11.2020 klo 13.30-15.30 järjestetään Eduskuntatalolla Suomi eroon EU:sta ja eroa hallitus -mielenosoitus.
FIXIT -mielenosoituksesta lisää tästä linkistä.
Tervetuloa mukaan!

LINDA K.

LÄHDE:THE WEEK

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *