”Raha ei kasva puussa.”

Tämän lauseen jokainen on todennäköisesti kuullut lapsena anellessaan rahaa vanhemmiltaan.

Tämän verran siis tiesimme jo silloin, raha ei kasva puussa hedelmän tavoin. Vanhempamme luultavasti opastivat meitä edelleen, että rahaa tulee työnteosta.

On totta, että saamme rahaa useimmiten työtä tekemällä, mutta muodostuuko työnteosta tosiaan rahaa?

Jos ostan kioskista kupin kahvia ja kioskin omistaja maksaa saamallaan rahalla työntekijälleen palkkaa, rahaa ei syntynyt, vaan se ainoastaan vaihtoi omistajaa.

Mistä raha sitten tulee?

Kenties arvaamme, että fyysinen raha, setelit ja kolikot, ovat keskuspankkien, kuten Euroopan keskuspankin tai Ruotsin keskuspankin, lyömiä, painamia ja liikkeellelaskemia.

Näin onkin. Kuitenkin tänä päivänä vain noin kaksi prosenttia kaikesta liikkeellä olevasta rahasta on käteistä rahaa. Tämän huomaamme myös omassa päivittäisessä elämässämme, sillä käytämme koko ajan vähemmän fyysistä rahaa ja yhä enemmän erilaisia sähköisen maksamisen muotoja.

Mitä tuo jäljelle jäävä noin 98 % rahasta sitten on? Se on juuri sitä digitaalista pankkitalletusrahaa, jolla maksamme kaupassa pankkikortilla ostokset ja verkkopankissa sähkölaskumme.

Ja mistä tämä raha tulee?

Katsotaan mitä Suomen Pankki sanoo aiheesta julkaisussaan ”Lyhyt johdatus rahaan”:

”Suurin osa rahasta on muodostunut pankkien antolainauksen yhteydessä. Koska nykyään kaikki raha on jonkun velkaa, ei ehkä ole kovin yllättävää, että rahaa muodostuu jonkun ottaessa lainaa.”

Vastaus saattaa yllättää jopa talouden ammattilaiset: aivan valtaosa rahasta on muodostunut liike-, säästö- ja osuuspankkien lainanannon yhteydessä.

Näin siis tosiaan on. Kun kävelemme pankkiin hakemaan lainaa auton tai kesämökin hankintaan, pankki ei, toisin kuin termistä ’pankkilaina’ voisi päätellä, lainaa meille omistamiaan tai tallettajiensa rahoja. Pankki luo sekä rahan että velan samanaikaisesti sähköisillä kirjanpitomerkinnöillä.

Samalla kun tilillesi ilmestyy sovittu rahasumma, ilmestyy pankin kirjanpitoon merkintä velasta, joka sinun tulee maksaa pankille takaisin. Kun sitten maksat lainaasi takaisin, kumoutuvat sekä raha että velka. Velanotto siis luo sekä rahaa että velkaa ja velanmaksu puolestaan tuhoaa sekä rahaa että velkaa.

Opimme siis, että aivan valtaosa käyttämästämme rahasta on tänä päivänä syntynyt liikepankkien myöntäessä lainoja. Onko tällä tiedolla merkitystä?

Sillä on yllättävän paljon merkitystä sekä yksilö- että yhteyskuntatasolla.

Koska aivan valtaosa rahasta on syntynyt lainanoton yhteydessä, on selvää, että jos jollakulla on rahaa ilman velkaa, täytyy jollain toisella olla velkaa ilman rahaa.

Joudumme siis kilpailemaan rahasta, jota on, velkaan liittyvän koron seurauksena, aina vähemmän kuin sitä luonutta velkaa. Aivan kuin lapsuuden tuolileikissä, joku jää aina vääjäämättä ilman tuolia.

Lisäksi, koska velka vaatii takaisinmaksua korkojen kera, vaatii se samalla talouskasvua. Talouskasvu taas vaatii lisää rahaa ja tämä taas vaatii lisää velkaa. Kierre on valmis.

Puhumme paljon luonnon tuhoutumisesta, muttemme ymmärrä sen olevan ikuisen kasvun tavoittelun vääjäämätön seuraus. Erilaiset teknologiset innovaatiot ja kulutuksen rajoittaminen ainoastaan hieman hidastavat tätä kehitystä.

Jos joskus yrittäisimme maksaa lainoja takaisin, kaikki raha katoisi ja lainaa jäisi edelleen maksettavaksi. Lisäksi jo velan määrän kasvun hidastumisen on havaittu korreloivan työttömyyden kasvun kanssa.

Myös valtiot ovat sidottuja yksityiseen rahanluontiin. Esimerkiksi Suomen valtion suurimmat lainoittajat ovat yksityisiä liikelaitoksia. Valtiot joutuvat kilpailemaan yksityisten lainoittajien rahasta siinä missä kansalaiset ja yrityksetkin ja myös hyväksymään heidän lainaehtonsa.

Onko näille seikoille mitään tehtävissä, vai onko ihmiskunnan ja planeetan kohtalo sidottu yksityisen rahanluonnin mekanismeihin?

Näin huonosti asiat eivät ole. Rahajärjestelmä on ihmisen luoma, joten myös se muutettavissa.

Monet tutkijat ja liikkeet ovat jo 1930-luvun lamasta lähtien ehdottaneet ratkaisuksi rahanluonnin demokratisointia.

Ehdotetussa mallissa kansanvaltainen keskuspankki loisi kaiken rahan, sekä fyysisen käteisen että digitaalisen rahan.

Mallilla ei ole tekemistä yksityisten pankkien kansallistamisen kanssa, vaan ne siirtyisivät ainoastaan tekemään sitä mitä ne tällä hetkellä sanovat tekevänsä, siis lainaamaan jo olemassa olevaa rahaa.

Demokraattisessa rahanluonnin mallissa valtio kykenisi lisäksi itse rahoittamaan monet toimintonsa, joihin se nykyään joutuu ottamaan ulkopuolista velkaa tai verottamaan kansalaisia ja yrityksiä.

Ihminen on innovatiivinen olento, eikä uuden mallin tarvitsisi olla mustavalkoinen. Voisimme ottaa käyttöön rinnakkaisvaluuttoja ja siirtyä demokraattiseen rahanluontiin vaiheittain.

Huomaamme siis olevamme suhteellisen tietämättömiä nykyisen rahajärjestelmän luonteesta. Samalla kuitenkin oivallamme, että muutokset järjestelmään tarjoaisivat ratkaisun avaimet moniin ihmiskuntaa pitkään vaivanneisiin haasteisiin.

Muutos vaatii ainoastaan, että poliitikot päättävät siihen ryhtyä. Tällä hetkellä yksikään eduskuntapuolue ei sitä kuitenkaan aja. Syitä on varmasti monia, mutta yksi on yksityisten rahoituslaitosten valtava vaikutusvalta demokraattisten instituutioidemme päätöksentekoon. Toinen syy on se, että päätös vaatii maamme uudelleen itsenäistymistä.

On siis meidän tehtävämme sivistää itseämme ja kanssakulkijoitamme rahajärjestelmän luonteesta ja ajaa sen muutosta.

Jarmo Ekman

 

Kirjoituksen inspiraationa ja lähteenä mm. Ville Iivarisen erinomainen kirja Raha – Mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *