28.6.2020,18:48 EDT

Ympäristöaktivistien puolesta, pyydän anteeksi aiheuttamaamme ilmastopelkoa

Michael Shellenberger, artikkelin tekijä

Kirjoitan energiasta ja ympäristöstä

Kaikkien ympäristöaktivistien puolesta, haluaisin virallisesti pyytää anteeksi ilmastopelkoa, jonka olemme luoneet viimeisten 30 vuoden aikana. Ilmastonmuutos tapahtuu. Se vain ei ole maailman loppu. Se ei ole edes kaikkein vakavin ympäristöongelmamme.

Saatan vaikuttaa oudolta ihmiseltä sanoessani kaiken tämän. Olen ollut ilmastoaktivisti 20 vuotta, ja ympäristöaktivisti 30 vuotta.

Mutta, toimiessani energia-asiantuntijana, jonka kongressi on pyytänyt antamaan objektiivisen asiantuntijalausunnon, ja jonka hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on kutsunut seuraavan arviointikertomuksensa asiantuntija-arvioijaksi, tunnen velvollisuudekseni pyytää anteeksi sitä, kuinka pahasti me ympäristönsuojelijat olemme harhaanjohtaneet yleisöä.

Tässä muutamia tosiasioita, joita jotkut tietävät:

-Ihmiset eivät aiheuta ”kuudetta massasukupuuttoa”

-Amazon ei ole ”maailman keuhkot”

-Ilmastonmuutos ei pahenna luonnonkatastrofeja

-Tulipalot ovat vähentyneet 25% ympäri maailmaa vuodesta 2003 lähtien

-Lihan tuotantoon käytetyn maa-alan määrä- ihmiskunnan suurinta maankäyttöä – on laskenut lähes Alaskan suuruisen alueen verran

-Puupolttoaineiden  ja yhä useampien talojen sijoittaminen lähellä metsiä, ei ilmastonmuutos, selittävät, miksi Australiassa ja Kaliforniassa on enemmän, ja yhä vaarallisempia, tulipaloja

-Ilman saastuminen ja hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet rikkaissa maissa jo 50 vuoden ajan

-Asutuksen sijoittaminen merenpinnan tason alapuolelle ei tehnyt Alankomaista rikkaita tai köyhiä

-Tuotamme 25% enemmän ruokaa kuin tarvitsemme, ja elintarvikeylijäämät kasvavat edelleen, kun maailma kuumenee

-Elinympäristön menetys ja luonnonvaraisten eläinten suora tappaminen ovat suurempia uhkia lajeille, kuin ilmastonmuutos

-Puupolttoaineet ovat ihmisille ja villieläimille paljon huonompi vaihtoehto, kuin fossiiliset polttoaineet

-Tulevien pandemioiden ehkäiseminen vaatii enemmän, eikä vähemmän, ”teollista” maataloutta

Tiedän, että edellä mainitut tosiasiat kuulostavat monille ihmisille ”ilmastonmuutoksen kieltämiseltä”. Mutta, tämä osoittaa vain ilmastoalarmismin voiman.

Todellisuudessa, edellä mainitut tosiasiat ovat peräisin parhaista mahdollisista käytettävissä olevista tieteellisistä tutkimuksista, mukaanlukien niistä, jotka ovat IPCC:n, Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Kansainvälisen luonnonsuojeluyhdistyksen (IUCN) hyväksymiä tai toimittamia tutkimuksia, sekä muilta johtavilta tieteellisiltä organisaatioilta.

Tämän lukiessaan, jotkut ihmiset kuvittelevat minun olevan joku oikeistolainen ilmastonmuutoksen vastustaja. En ole. 17-vuotiaana asuin Nicaraguassa, osoittaakseni solidaarisuutta Sandinistan sosialistisessa vallankumouksessa. 23-vuotiaana keräsin rahaa Guatemalan naisten osuuskunnille. 2000-luvun alussa, asuin keski- Amazonissa ja tein tutkimusta pienistä maanviljelijöistä, jotka taistelivat maan valtaamista vastaan. 26-vuotiaana autoin paljastamaan huonot olosuhteet Niken tehtailla Aasiassa.

Minusta tuli ympäristöaktivisti 16-vuotiaana, kun järjestin varainkeräyksen Rainforest Action Networkille. 27-vuotiaana autoin pelastamaan viimeiset suojelemattomat muinaiset punapuut Kaliforniassa. 30-vuotiaana kannatin uusiutuvia energialähteitä ja autoin onnistuneesti suostuttelemaan Obaman hallinnon investoimaan niihin 90 miljardia dollaria. Viime vuosina autoin pelastamaan atomivoimaloita ettei niitä korvattaisi fossiilisilla polttoaineilla ja jotta estäisimme päästöjen voimakkaan kasvun.

Viime vuoteen asti, välttelin enimmäkseni puhumasta ilmastopelosta ääneen. Osittain siksi, että olin nolostunut. Loppujen lopuksi, olen ihan yhtä syyllinen alarmismiin, kuin kuka tahansa muukin ympäristöaktivisti. Vuosien ajan esittelin ilmastonmuutosta ”eksistentiaalisena” uhkana ihmissivilisaatiolle, ja kutsuin sitä ”kriisiksi”.

Mutta enimmäkseen olin peloissani. Pysyin hiljaa ilmastoharhakampanjasta, koska pelkäsin menettäväni ystävät ja rahoituksen. Muutaman kerran, kun keräsin rohkeuteni pelastaakseni ilmastotieteen niiltä ​​jotka harhaanjohtaen käyttivät sitä väärin, kärsin kovista seurauksista. Ja niinpä minä useimmiten pysyin uskollisena enkä tehnyt kerrassaan mitään, kun ystäväni ympäristöaktivistit pelottelivat yleisöä.

Pysyin uskollisena jopa silloin, kun Valkoisen talon ihmiset ja monet tiedotusvälineet yrittivät tuhota erinomaisen tiedemiehen, hyvän miehen ja ystäväni, elinikäisen progressiivisen demokraatin ja ympäristönsuojelijan Roger Pielke nuoremman maineen ja uran, hänen todistaessaan hiilisäännöstelyn hyväksi. Miksi he tekivät niin? Koska hänen tutkimuksensa osoittaa, että luonnonkatastrofit eivät ole pahenemassa.

Mutta sitten, viime vuonna, asiat lähtivät käsistä.

Alexandria Ocasio-Cortez sanoi: ”Maailma tulee loppumaan kahdentoista vuoden kuluttua, jos emme puutu ilmastonmuutokseen.”Britannian korkea-arvoisin ympäristöaktivistiryhmä väitti, että ”Ilmastonmuutos tappaa lapsia”.

Maailman vaikutusvaltaisin vihreä toimittaja Bill McKibben, kutsui ilmastonmuutosta ”suurimmaksi haasteeksi jota ihmiskunta on koskaan kohdannut” ja sanoi, että se ”pyyhkii pois sivilisaatiot”.

Valtavirtaa edustavat toimittajat kertoivat toistuvasti, että Amazon on ”maailman keuhkot” ja että metsäkadot olivat kuin räjähtämässä oleva ydinpommi.

Tuloksena oli se, että puolet viime vuonna ympäri maailmaa tutkimuksiin osallistuneista ihmisistä sanoi, että ilmastonmuutos vie ihmiskunnan sukupuuttoon. Ja tammikuussa yksi viidestä brittiläisestä lapsesta kertoi mielipidetutkijoille näkevänsä painajaisia ​​ilmastonmuutoksesta.

Olipa sinulla lapsia vai ei, sinun täytyy nähdä kuinka väärin tämä on. Myönnän että saatan olla herkkä, koska minulla on teini-ikäinen tytär. Puhuttuamme tieteestä hän rauhoittui. Mutta hänen ystävänsä ovat syvästi harhaanjohdettuja ja ymmärrettävästi peloissaan.

Siispä päätin, että minun oli puhuttava ääneen. Tiesin, että muutaman artikkelin kirjoittaminen ei riitä. Tarvitsin kirjan, jotta kaikki todisteet saataisiin asianmukaisesti esiin.

Ja näin, virallinen anteeksipyyntöni harjoittamastamme pelon lietsomisesta tulee uuden kirjani, ’Apocalypse Never: Why Environmental Alarmism Hurts Us All ’, muodossa. (Maailmanloppu ei koskaan: Miksi ympäristöalarmismi satuttaa meitä kaikkia).

Se perustuu kahden vuosikymmenen tutkimukseen ja kolmen vuosikymmenen ympäristöaktivismiin. Apocalypse Never, jossa on 400 sivua ja joista 100 on loppuviitteitä, käsittele ilmastonmuutosta, metsien hävittämistä, muovijätettä, lajien sukupuuttoa, teollistumista, lihaa, ydinenergiaa ja uusiutuvia energialähteitä.

Joitakin kohokohtia kirjasta:

-Tehtaat ja uudenaikainen viljely ovat avaimia ihmiskunnan vapauttamiseksi ja ympäristön kehittämiseksi

-Kaikkein tärkeintä ympäristön suojelemiseksi on tuottaa ruokaa, erityisesti lihaa, käyttämällä siihen  vähemmän maa-alaa suhteessa lihan määrään.

-Tärkeintä ilmansaasteiden ja hiilipäästöjen vähentämisessä on siirtyminen puun käytöstä hiilen,  öljyn, maakaasun ja uraanin käyttöön.

-100-prosenttisesti uusiutuviin energialähteisiin siirtyminen edellyttää energiantuotantoon käytettävän maa-alan lisäämistä nykyisestä 0,5 prosentista 50 prosenttiin

-Meidän tulisi haluta, että kaupungeissa, maatiloilla ja voimalaitoksilla on korkeammat, ei pienemmät, tiheydet

-Kasvissyönti vähentää yksilötasolla päästöjä alle 4%

-Greenpeace ei pelastanut valaita, vaan se pelasti, että siirryttiin valaan öljystä petroliin ja palmuöljyyn

-”Vapaan naudan liha” vaatii 20 kertaa enemmän maa-alaa, ja tuottaa täten 300% enemmän päästöjä

-Greenpeace -dogmatismi pahensi Amazonin metsien sirpaloitumista

-Kolonialistinen lähestymistapa gorillojen suojeluun Kongossa, aiheutti vastareaktion, joka saattoi johtaa 250 norsun surmaan

Miksi meidät kaikki johdettiin niin harhaan?

Apocalypse Never -kirjan kolmessa viimeisessä luvussa paljastan taloudelliset, poliittiset ja ideologiset motivaatiot. Ympäristöjärjestöt ovat ottaneet vastaan satoja miljoonia dollareita fossiilisisten polttoaineiden edunvalvojilta. Antihumanististen uskomusten innoittamat ryhmät pakottivat Maailmanpankin lopettamaan köyhyyden poistamisen, ja sen sijaan tekemään köyhyydestä ”kestävää”. Ja ahdistuneisuus, masennus ja vihamielisyys modernia sivilisaatiota kohtaan ovat suurimmaksi osaksi alarmismin takana.

Kun kerran huomaat, kuinka pahasti olemme johtaneet ihmisiä harhaan, useimmiten sellaista ihmisten toimesta joilla on selvästi mauton tai epäterveellinen motiivi, on vaikea olla tuntematta itseään petetyksi.

Muuttaako Apocalypse Never mitään? Sitä on varmasti syytä epäillä.

Uutismedia on antanut maailmanloppuun viittaavia lausuntoja ilmastonmuutokseen liittyen 1980-luvun lopusta lähtien, eikä se näytä olevan valmis lopettamaan.

Ympäristöalarmismin taustalla olevaa ideologiaa – malthusianismia – on toistuvasti kumottu 200 vuoden ajan, ja se on silti voimakkaampaa kuin koskaan.

Mutta on myös syytä uskoa, että ympäristöalarmismilla tulee, jollei se lopu kokonaan, olemaan heikompi kulttuurinen voima.

Koronaviruspandemia on todellinen kriisi, joka asettaa ilmastokriisin jonkinlaiseen perspektiiviin. Vaikka ajateltaisiinkin, että olemme ylireagoineet, Covid-19 on tappanut lähes 500 000 ihmistä ja hajottanut talouksia ympäri maailman.

Tieteelliset instituutiot, mukaan lukien WHO ja IPCC, ovat heikentäneet uskottavuuttaan toistuvalla tieteen politisoimisella. Niiden tulevaisuus ja merkitys riippuu uudesta johtajistosta ja todellisista uudistuksista.

Tosiseikat ovat edelleen tärkeitä, ja sosiaalinen media mahdollistaa laajemman valikoiman uusia ja riippumattomia ääniä kilpailemaan alarmististen ympäristötoimittajien testamentillisten julkaisujen kanssa.

Kansakunnat suuntaavat uudelleen kohti kansallista etuaan, ja poispäin malthusianismista ja neoliberalismista, mikä on hyvä ydinvoiman ja huono uusiutuvien energialähteiden kannalta.

Todisteet ovat murskaavia sen suhteen, että korkean energian sivilisaatiomme on ihmisille ja luonnolle parempi, kuin vähän energiaa käyttävä sivilisaatio, jota kohti ilmastoalarmistit haluavat meidät johtaa.

Ja IPCC: ltä ja kongressilta viime vuoden lopulla saamani kutsut, julkaistuani joukon kritiiikkiä ilmastoalarmismiin liittyen, ovat merkkejä kasvavasta avoimuudesta uudenlaista ilmastonmuutos- ja ympäristöajattelua kohtaan.

Toinen signaali on ilmastotieteilijöiden, luonnonsuojelijoiden ja ympäristötutkijoiden reaktio kirjaani kohtaan. ”Apocalypse Never on äärimmäisen tärkeä kirja”, kirjoittaa Richard Rhodes, Pulitzer-palkittu ”The Making Of The Atomic Bomb” -kirjan kirjoittaja. ”Tämä voi olla tärkein ympäristöä koskeva kirja, joka on koskaan kirjoitettu”, sanoo yksi modernin ilmastotieteen isistä, Tom Wigley.

”Me ympäristönsuojelijat tuomitsemme ne, joilla on  päinvastaiset, tieteen huomiotta jättävät näkemykset ja ne jotka ovat alttiita vahvistamaan ennakkokäsityksiään ”, kirjoitti The Nature Conservancyn entinen johtaja, Steve McCormick. ”Mutta liian usein olemme syyllisiä samaan. Shellenberger tarjoaa ”kovaa rakkautta”: haasteen vakiintuneille, juurtuneille ja jäykille, itsetuhoisille ajattelutavoille. Apocalypse Never tarjoaa ajoittain kärjekkäitä, mutta aina hyvin muotoiltuja, näyttöön perustuvia näkökulmia. Ne auttavat kehittämään ”henkisiä lihaksia”, joita tarvitsemme kuvitellaksemme ja suunnitellaksemme paitsi toiveikasta, mutta myös saavutettavissa olevaa tulevaisuutta.”

Tässä on kaikki, mitä olin toivonut kirjoitukseltani. Jos olet päässyt näin pitkälle, toivon, että olet samaa mieltä siitä, että ei ehkä olekaan niin outoa kuin miltä näyttää, ​​kun elinikäinen ympäristönsuojelija ja edistyksellinen ilmastoaktivisti tunsi tarvetta puhua alarmismia vastaan.

Toivon edelleen, että hyväksytte anteeksipyyntöni.

Seuraa minua Twitterissä. Katso verkkosivustoni tai jokin muu työni täällä.

Michael Shellenberger

Michael Shellenberger on Time-lehden ”Ympäristön sankari”, Green Book -palkinnon voittaja, ja Apocalypse Never: Why Environmental Alarmism Hurts Us All, kirjoittaja (Harper Collins, 30. kesäkuuta 2020). Hän on kirjoittanut usein The New York Timesiin, Washington Postiin, Wall Street Journaliin, Scientific Americaniin ja muihin julkaisuihin. Hänen TED -keskustelujaan on katsottu yli viisi miljoonaa kertaa.’

Shellegergerin teksti ja henkilöesittely suomennettu alla mainitun lähteen pohjalta by lindak.

LÄHDE: web.archive/Forbes

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *