Salaliitosta päivää

 

 

Sain herätteen kaivaa esiin julkaisualusta Verkkomediassa vuonna 2013 julkaisemani bloggauksen salaliitoista. Herätteen sai aikaan Sami Kuuselan Helsingin Sanomille kirjoittama artikkeli ”Salaliittoteoriat | Keskustelu koronaviruksesta on kiivasta myös Suomen johtavalla salaliittofoorumilla

Facebookissa oleva avoin keskusteluryhmä Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät on nimetty Kuuselan artikkelissa johtavaksi salaliittofoorumiksi. Nimitys takuulla ällistyttää useimmat ko.ryhmässä keskustelijat.

Tilannehuone, kotoisammin teehoo, on avoin ja julkinen ryhmä, jossa keskustellaan päivän uutisista ja tavasta, jolla uutisoidaan (mitä näkökulmaa media myy), erilaisista raporteista, niiden sisällöistä ja luotettavuudesta, itseasiassa ryhmässä keskustellaan milloin mistäkin. Ulos on rajattu ainoastaan uskonnollinen julistaminen, rasismi ja henkilöönkäyminen.

Ryhmän ideana keskusteluissa on, että totuuden monopolia ei ole kenelläkään, ja että kaikkeen on monta näkökulmaa. Keskusteluketjuissa esitetyt näkökulmat eivät ole ryhmän mielipide vaan keskustelun kohde.

Helsingin Sanomien lukijat eivät saaneet tätä oleellista tietoa Tilannehuoneen toimintamallista Kuuselan artikkelista.

Tuon tässä yhteydessä nyt nuo Verkkomediassa 2013 esittämäni henkilökohtaiset näkemykseni (kursiivilla tekstissä) uudelleen esiin, koska avointa keskustelua näytetään pyrittävän leimaamaan vaaralliseksi ja harhaisten harrastukseksi myös vuonna 2020.

 

Salaliittoteoria salaliittoteoreetikoista

Verkkomedian kommenteissa keskusteltiin ”kiivaasti salaliitoista – so. onko niitä – samoin kuin salaliittoteoreetikkojen mielenterveydestä. Varsin usein kommenteissa aihetta lähestytään perinteisesti salaliittoteorioihin yhdistetyllä jaottelulla ja vastakkainasettelulla: Me tervejärkiset vs. Te foliohatut. Tai lampaat, kommentoijasta riippuen.

Ja sitten on tietysti vielä Ne (”maailmanhallitsijat” eli poliitikkojen, pääoman ja median muodostama hyväveliverkosto).

Kuka Suomessa kiistää, että hyväveliverkostoa ei ole Suomessa tai missään päin maailmaa?

 

Niin kuin nyt koronatoimien aikana salaliittoteoria-aiheisia artikkeleita on julkaistu suhteellisen paljon vallanmediassa, myös vuonna 2013 aihe oli ”in” Suomen mediassa. Salaliittoteorioista kirjoittivat tuolloin AamulehtiHelsingin SanomatTurun SanomatSuomen Kuvalehti ja moni muu.

Myös verkkolehti LongPlay (LP) ehti vuonna 2013 ”varsin verkkaisesta julkaisutahdistaan huolimatta ottaa salaliittoteoriat esiin muodossa tai toisessa ainakin kolmessa jutussaan ja yhdessä pääkirjoituksessa. Voidaan sanoa LP:n harjoittaneen ahkeraa salaliittoteoria-aiheen esillä pitämistä ja siitä keskusteluttamista.

 

Salaliitto eli salahanke eli konspiraatio eli komplotti on kahden tai useamman henkilön salainen sopimus jonkin rikollisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kuten kartellin muodostaminen sekä hinnoista sopiminen. Sovitaankin nyt heti, että salaliittoja on ollut: Gracchusten veljesten salaliitto, Julius Caesarin salamurha ja muut poliittiset salamurhat sekä vallankaappaukset joko kotoisin voimin tai ulkovaltojen tukemana. Sisällytetään salaliittoihin myös poliittiset lehmänkaupat, hyväveliverkostot, asfaltti- ja puuyhtiöiden paljastuneet kartellit, kauppayhtiöiden tavat sopia markkinoista jne: ne täyttävät salaliiton määritelmän. Salaliittoja on ja tulee olemaan niin kauan kuin oman edun tavoittelu ajaa ohi yhteisen ja yleisen edun.

Venäjän ja Ranskan hovien historiasta, Italian pikku ruhtinaskuntien historiasta löytyy runsaasti salaliittoja. Niin löytyy myös Yhdysvaltain historiasta. Todennettuja salaliittoja löytyy vaikka mistä.

Voitaisiin siis sanoa salaliittoteorioiden ainakin osaltaan perustuvan siihen havaintoon, että ihmiset ajavat omia etujaan, yksin tai kumppanien kanssa, sekä siihen varsin luontevaan päätelmään, että salassa ei yleensä haudota mitään yleisen edun mukaista.

 

Hanna Nikkanen kirjoitti vuonna 2013 LongPlayn pääkirjoituksessa ”Terveisiä Illuminatista” australialaisen tutkijakolmikon Lewandowsky, Oberauer ja Gignac vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen salaliittoteoriaverkostojen synnystä. Nikkanen kirjoitti: ”Ryhmä totesi, yksinkertaisesti sanottuna, seuraavaa: henkilö, joka uskoo ilmastonmuutostieteen perustuvan laajaan salaliittoon, uskoo paljon keskimääräistä todennäköisemmin myös muiden vakiintuneiden totuuksien olevan osa jotakin mittavaa huijausta. Hän uskoo, että tupakointi ei oikeasti aiheuta syöpää, HI-virus ei aiheuta aidsia tai että kuulento oli lavastettu. Moiseen teoriaverkkoon uskovan ihmisen mielestä totuus pysyy piilossa, koska kymmenettuhannet ihmiset juonivat yhdessä pitääkseen erilaisia vedätyksiä yllä.”

Nikkanen kertoi myös LP:n joutuneen salaliittoteoreetikoiden teoretisoinnin kohteeksi ja että ”Osa meihin yhteyttä ottaneista ihmisistä oli sekaisin, harhaisia, aggressiivisia.”

En tiennyt tuolloin, enkä tiedä vieläkään millaisten ja kuinka runsaiden yhteydenottojen kohteeksi LP joutui. Sillä ei tässä yhteydessä ole merkitystä. LP:n Nikkanen joka tapauksessa antoi ymmärtää salaliittoteoreetikkojen olevan vähintään vainoharhaisia, ja että LP:n kritisoiminen ainakin on harhaisten toimintaa.

 

Yleistämällä harhaa(n)

Minusta harhaiseksi leimaaminen ei kerro koko kuvaa salaliittoteorioiden syntysyistä.

Toki vuonna 2011 uutistoimisto Reuters kertoi lähes 40 prosentin eurooppalaisista kärsivän mielenterveysongelmista. Suhdeluvun täytyy olla vastaava Yhdysvalloissa. Olemme pipipääjengiä, ja tästä syystä salaliittoteoriat ovat suosittuja?

Ihmisten niputtaminen yhteen – niin kuin LP:n Nikkanen pääkirjoituksessaan tekee – sen perusteella, että henkilö on kriittinen uutistarjonnan kanssa tai epäilee jonkin tapahtuman virallista selitystä, oli ja on minusta kummaa touhua. Varsinkin riippumattomilta ja tutkivilta journalisteilta. Eikö heidän hommansa nimenomaan pitäisi olla virallisen totuuden kyseenalaistaminen ja asioiden tutkiminen, totuuden etsiminen?

Esimerkiksi 9/11-tapahtumalle on monia mahdollisia syitä ja selityksiä, eikä virallinen tarina ole looginen ja sikäli uskottava (whole truth). Sen uskominen, ettei siitä asiasta vielä tiedetä kaikkea, ei mielestäni osoita älyllistä alamittaisuutta tai kerro, että henkilö uskoo kaikkiin mahdollisiin salaliittoteorioihin.

Pelkästään virallisten asiakirjojen salaaminen tekee sen, että tosiasioita pumpsahtelee esiin vasta 60 vuoden kuluttua tai myöhemminkin. Historioitsijat sen tietävät. Journalistienkin pitäisi.

Minusta salaliittoteoreetikon ja -teorian leimaa levitetään sinnekin, missä sitä ei ole ja laajennetaan asiaa niin, että mikä tahansa kriittisyys jonkin asian suhteen (EU, globalisaatio, terroriteot, lääketeollisuus jne) on salaliittoteoriaa ja sen mukana sitten ilmeisesti uskotaan kritiikittä kaikkea muuta, mitä on ns. salaliittoteoriasivustoilla.

Parempia kysymyksiä olisivat: Miksi ihmisillä on niin huono olo, miksi he pitävät salaliittoteoriaa uskottavampana selityksenä kuin ”virallista totuutta”? Miksi luottamus viranomaisiin ja yhteiskuntaan on niin alhaalla?

Salaliittoteorian synty -selityksistä unohtuu myös se, että ihmiset rakastavat sala-juttuja, alkaen lapsuudesta jolloin perustettiin salaisia kerhoja, joilla oli salakieli ja salaiset tunnukset ja salakieliviestit jotka jätettiin salaiseen postilaatikkoon. Sekä tietenkin salainen kokoontumispaikka mummon kellarissa, metsässä, navetan ylisillä, pyörävajassa tai Erkin isän autotallissa.

Elokuvat pullistelevat salajuonia, dekkarit ja trillerit on myyntitilastojen kärjessä. Jopa rakkausromaaneissa juonitellaan.

 

Eheyttämiskokemus

Enimmäkseen salaliittoteorioiden synty kuitenkin ehkä selittyy sillä, että omat havainnot ja viralliset tiedonannot eivät täsmää. Tässä osasyy salaliittoteorioiden syntyyn ja suosioon voi olla median objektiivisuusvaatimus. Steven Maras luennoi mediasta ja kommunikaatiosta Sydneyn yliopistossa Australiassa. Marasilta ilmestyi vuonna 2013 kirja ”Objectivity in Journalism” (Polity Press).

Objektiivisuusvaatimus yleistyi kaupallisen median ilmaantumisen myötä, ja se voidaan nähdä markkinastrategiana, jossa esittämällä ”vain faktat” ilman tulkintaa sama julkaisu voidaan myydä ”neutraalina” laajemmalle asiakaskunnalle, useammille mainostajille. ”Objektiivisuus” on myös kustannustehokasta liiketoimintastrategiaa, koska faktoja voi ladella ”kuka tahansa”; raportointi muuttui yhdenmukaiseksi uutisoinniksi eikä erikoistumista enää tarvittu.

”Pelkät faktat” säästää myös palstatilaa, jonka voi myydä esimerkiksi mainostajille. Fakta taas tuntuu usein olevan yhtä kuin viralliseksi katsottava lähde. Objektiivisuusvaatimuksella on ollut se seuraus, että lähteiden merkitys korostuu, ja toimittaja ”ei saa” tehdä tulkintaa. Ja jos toimittajan lähde on jokin taho, jolla on intressinsä antaa vain tietynlaisia tietoja (tupakkateollisuus, kännykkäteollisuus, poliittinen puolue jne) toimittajalle? Varsinaista raportointia ei usein edes tehdä, koska on olemassa yrityksen / puolueen / tutkimuslaitoksen / viranomaisten pr-osaston valmiiksi laatima tiedote, joka julkaistaan sellaisenaan. Mikä säästö henkilöstökuluissa!

Voisiko tässä viitekehyksessä olla yksinkertaisesti niin, että salaliittoteoriat toimivat eheyttäjinä, mielenterveyden ylläpitäjinä, maailman koossa pitäjinä?

 

Kun yksilö saa median taholta yhtä ja samaa sanomaa (yhtenäisnarratiivi) ja muualta muuta, eikä saatu tieto sovi yhteen edes runttaamalla, yksilö tekee valintoja, jotka pohjaavat hänen aiempaan tietopohjaansa (meemipooli) ja kokemuksiinsa; yksilö sovittaa kaikkea saamaansa tietoa siihen todellisuustunneliin (meemipooliin), jossa hän juuri sillä hetkellä on, ja joka tuntuu parantavan selviämisen mahdollisuuksia – jossa ”on jotain järkeä”.

Yksilö valitsee

1) uskovansa virallistotuutta (vastoin omia havaintojaan) jolloin hän päätyy ennen pitkää tilanteeseen, jossa joutuu epäilemään itseään ja arvostelukykyään kaikessa, lopputulemana kyseenalaistamisen ja ajattelun lakkaaminen mielenterveyden ”pelastamiseksi”

…tai yksilö valitsee

2) uskovansa omia havaintojaan eikä virallistietoa, jolloin hän päätyy ennen pitkää tilanteeseen jossa joutuu epäilemään muutakin virallistietoa mikäli se on omien havaintojen vastaista; tila synnyttää tarpeen tarkistaa ja verrata tarjottuja tietoja mahdollisuuksien mukaan. Miten siitä voi vetää yhtäläisyysviivat henkiseen alamittaisuuteen?

 

Jos ihminen pyrkii sisäiseen eheyteen (maailman ja maailmankuvan eheyteen), hän todennäköisesti tulee tulevaisuudessakin valitsemaan omat havaintonsa ja niitä tukevat tiedot.

Lisäksi ihmiset tietävät näissä valintatilanteissa (usein omasta kokemuksestaan), että viranomaiset eivät ole erehtymättömiä ja aina oikeudenmukaisia ja että viranomaisilla on omat eturistiriitakytköksensä (hyväveliverkostot ymv), mikä tieto helpottaa omaa eheytymistä so. vahvistaa ajatusta siitä, että asioille saattaa löytyä muitakin selityksiä.

Ihmiset tietävät myös ”markkinavoimista” ja median kytköksistä markkinavoimiin sekä viranomaisiin ja näiden yhteistyöstä vallitsevan yhteiskuntarakenteen ylläpitämiseksi (koska vallitsevan tilan säilyttäminen on edullista näille tahoille), joten se tieto liitetään ”maailmanselitykseen”.

Tällaisia olen tässä [vuonna 2013] tykönäni pohdiskellut. Älkää kutsuko sitä faktojen esittämiseksi, koska sitä se ei ole. Kutsukaa tekstiä eri mahdollisuuksien tutkimiseksi, joka ei johtanut kivenkovaan, tinkimättömään, peruuttamattoman varmaan loppupäätelmään. Kutsukaa tekstiä lenkiksi yhä jatkuvan ajatusprosessin ketjussa.

 

 


Yhdysvaltain 35. presidentti John Fitzgerald Kennedy puhui 27. huhtikuuta 1961 Amerikan Sanomalehtijulkaisijoiden Liitolle varoittaen muun muassa liiallisesta salailusta hallinnon taholta, kansan manipuloimista turvallisuuspropagandalla, toisinajattelun tukahduttamisesta ja tarpeellisen tiedon peittelemisestä lehdistöltä ja kansalta, sekä epämääräisesti salaliitosta sanoen:

”Meitä on vastassa kaikkialla maailmassa valtava ja häikäilemätön salaliitto, joka nojaa pääasiassa salamyhkäisiin keinoihin vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Se soluttautuu mieluummin kuin käy valtaussotaa. Se käyttää harhautuksia vaalien sijaan. Se kylvää pelkoa valinnanvapauden sijaan. Se käyttää sissejä yöllä ennemmin kuin armeijoita päivällä.

Se on järjestelmä, joka on värvännyt käyttöönsä valtavasti inhimillisiä ja materiaalisia voimavaroja rakentaakseen tiiviin ja tehokkaan koneiston, joka hyödyntää sotilaallisen, diplomaattisen, tiedustelullisen, taloudellisen, tieteellisen ja poliittisen kentän resursseja. Sen valmistelut salataan, eikä tuoda julki. Sen virheet peitellään, eikä uutisoida.

Sen vastustajat vaiennetaan, eikä nosteta jalustalle. Mitään kuluja ei kyseenalaisteta, mitään huhuja ei julkaista, mitään salaisuuksia ei paljasteta. Se ohjailee kylmää sotaa, lyhyesti sanottuna sota-ajan kurilla, jolle mikään demokraattinen valtio ei toivo eikä vedä vertoja.


 

 

Kuva: somen syöverit (kun vaan muistaisi mistä)